HyeeNa! tässä hei.

Voi se olla joku muukin, ja aloin laskee että sinne mun miettimään paikkaan on itseasiassa vähän enemmänkin kuin 20 kilsaa eli ei se ehkä oo se Mutta sopi kuvaukseen! Ittehän asun täysin maalla siis kans.

Onnea uuteen kotiin! Puuhaa riittää?

Huhhuh heippatirallaa!

Vesinokkaeläin, juu jos ihan tarkkoja ollaan niin kyllä tähän meidän mestaan on sellaset rapiat 30 kilsaa jos vaikka rautatienkadulta lähdetään laskemaan. Aika veikeetä, asutko siis pohjois- vai etelä-tampereen alueella? Me nimittäin asutaan siis pohjoisessa!

Anniina, joo on riittänyt puuhaa! Niinki paljon että hyllyt on asentamatta ja sänky vielä osissa ja sisustuski muistuttaa enemmän opiskelijakämppää kuin kodikasta kotikoloa hehe! Vähän jarruttelee tämä sistustaminen kun esim. keittiönpöytä meiltä uupuu vielä ja vähän sitä sun tätä ja mulla tosiaan alkoi kuntouttava työtoiminta joka vie multa puolet viikosta tehokasta sisustusaikaa! Mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa!

Apua, sain ajan rintojen kohotusleikkaukseen! 19.4! VIIKKO! APUA

Jeee, siis homma etenee! Onko noista arvioista yleensä pitkä matka leikkuriin?

Noh, en osaa sanoo mikä on sellanen todellinen aika-arvio. Mä kävin viimevuoden helmikuussa ensimmäisessä arviossa, mutta Tampereen leikkaava kirurgi oli koko viimekevään sairaslomalla joten koko homma oli jäissä kunnes hän tuli takaisin töihin. Oma taipale kesti yli vuoden, lähete plastiikalle tehtiin tuolloin 2v kontrollissa mut se oli hoitui noin nopeella aikataululla koska lupauduin peruutuspaikoille.

Nyt mie oon vaan vähän tukalassa paikassa, kun mulle tosiaan samalla kiristetään vähän ihoa tuolta kainaloiden alta/takaa sen lisäksi että kohotetaan rinnat. Mulla on siis leikkaushaavaa melkein koko torson ympäri. Nnnnoh, leikkaus on siis hatanpäällä ja meikäläinen assuu Teiskossa. Voisin jotenki kuvitella että vois olla hiukkasen epämiellyttävää lähteä ensin bussilla hatanpäältä keskustaan ja siitä toisella Teiskoon. Meillä ei ole autoa, eikä miehellä ole ajokorttiakaan joten mie en oikein tiiä millä mie pääsen sieltä sairaalasta kotiin. Ainoa kaveri joka omistaa auton tuumas että hänellä on silloin vapaata ja hän ei tiiä onko hänellä varaa lähteä viemään mua kotiin vaikka tarjouduin automaattisesti maksamaan hänelle polttoainekustannukset. -.- Kummasti kyllä meikäläiseltä hän vaatii milloin mitäkin ystävänpalveluksia. Sen yhen ainoan kerran kun mie pyydän apua kun on oikeasti tiukka paikka niin eipä näytä apua heruvan. Ei kauheasti ole varaa mihinkään taksikyydityksiin...

No voi ei! Kannattaisi varmaan kysellä jostain sairaanhoitopiiristä tms. olisiko sulla riittävät perusteet taksikyytiin? Tai kulkisiko Teiskosta jokin asiointilinja 'palvelutaksi/pikkubussi' Tampereelle ja takaisin, sellainen joka olisi tilattavissa? T

Huomenna esikäynnillä ajattelin vähän tiedustella tätä, koska ei oikeasti onnistu vaan mikään bussilla kulkeminen kun matkaa tulee useampi kymmenen kilometriä ja vaihtoja pahimmillaan useampia...

No höh! Kuulostaapa kurjalle ja samalla niin tutulle.. muutamille kavereille olen olemassa vain silloin kun he jotakin ovat vailla, itse kun vähän apua tarvis ni löytyy syitä jos jonkinmoisia ettei pysty ei kykene..

Juuri näin emmiliini, joskus valitettavasti saa ikävällä tavalla todeta mikä on ystävyyden mitta.

Saanko nyt itkeä, kirkua ja pelätä?

Ylihuomenna leikkaukseen. En tajunnut edes pelätä vatsaleikkausta kolme vuotta sitten, nyt mie päivästä toiseen mietin että menenkö vai enkö. Pelottaa ihan p*rkeleen paljon. Pikku paniikkikohtauksia pukkaa iltaisin kun on aikaa ajatella leikkausta ja kaikkee. Huhhuh. Mikä tässä niin paljon voi pelottaa?

Siis huomenna tiistainako?? Jeeee! Saitko kyytiasiat kuntoon? Hurjasti tsemppiä Hyeena

Hei vaan! Leikkaus onnistuneesti takanapäin ja hetki sitten saavuin kela-taksilla kotiin. Eilen puoliltapäivin leikattiin ja leikkaus kesti noin 3,5h. Yön olin valvontaosastolla ja tänään kotiutettiin kun toipuminen lähti niin hyvin käyntiin. Pidettiin hyvin huolta ja kivuista ei annettu kärsiä. Oikein hyvät oltavat mulla oli sairaalassa, mutta on se ihana olla kotona. Vaikka sitten kippeenä <3 Kipuja on, kohtuu paljon mutta ei ihan mahdottomasti. Sillee että pärjää kyllä.
Anemianpoikasta huomattiin ennen leikkausta, mutta ei ilmeisesti häirinnyt. Kovin kalpeata tyttöä tässä ollaan. Vasemmasta kädestä karkasi suoni ennenkuin siihen saatiin kunnolla tippaa kiinni, joten jouduttiin tekemään oikeaankin käteen reikä johon saatiin sujautettua tippaletkua. Dreenit oli molemmissa rinnoissa, poistettiin ennen kotiutusta kun ei juurikaan tullut ylimääräisiä nesteitä rinnoista. Reikiä mie oon nyt ihan täyteen pistelty kun verta on otettu joka käänteessä, mistä ne sitä verta pumppaa? Tuntuu ettei minussa oo ennää verta nimeksikään kun iho on vitivalkoinen. huh. Noh, jospa tässä ois taas turistu sitäsuntätä hetkeksi.

Mukava kuulla kuulumisia ja että kaikki meni hyvin
Koti on takuulla se paras paikka toipua, siitä se alkaa toipuminen, tsemppiä kovasti!

Kiitos!

Sieltähän nopiaan kotiin pääsi, kiva Tsemppiä toipumiseen!

Hienoa kuulla, että meni hyvin! Toipumisia =)

Kiitoksia kaikille.

Tosiaan toipuminen olisi voinut lähteä vähän paremmin käyntiin. Mies hämmästeli vielä tänäaamunakin huonoa ruokahaluani, mikään ei oikein maistu. Ei ruoka eikä nesteet oikein uppoo. Kotiin tultuani olen syönyt nyt yhteensä pari leipää, muutaman pähkinän, pari tankoparsaa, omenan sekä muutaman karkin. Oikeastaan, kaikki mikä maistuu joltain ei uppoa. Kipuja mulla on mutta niiden kanssa vielä pärjää jokseenkin. Sain pelkkää panadolia kotiin kipulääkkeeksi. Tää tukiliivi on ihan kamala,en ollenkaan pidä tästä kapistuksesta. Se on toki napakka ja painaa haavoja niinkuin kuuluukin, mutta kokoajan tätä saa olla asettelemassa paremmin kun se tahtoo vähän rullaantua ylöspäin. Koitan lepäillä ja nukkua paljon. Tällä hetkellä rytmi on pari tuntia unta -> puolitoista tuntia hereillä -> Taas pari tuntia unta.
Tapasin sairaalassa myös fyssarin ja nyt sitten venytellään neuvojen mukaan kolmesti päivässä.  
Tjah, nyt alkaa voimat taas hiipua, joten tulen taas jatkamaan kun olen lepäillyt riittämiin.

Oikein paljon Onnitteluja kun leikkaus on ohi. Olen seurannut hienoa edistymistäsi painon laskun suhteen. Itse vain toivon myös laskusuhdannetta ja kaksinumeroisia lukuja. Nyt 2 kk leikkauksesta. Tänään ravintoterapeutin käynti jossa käytiin läpi syömisiä. Ei huolta hitaasta laihtumisesta koska mieli pysyy paremmin mukana. Tuota roikkojuttua itsekin olen miettinyt kuinka paljon sitä tulee olemaan. Nyt 25 kg suurimmasta painosta pois ja vielä kun 30 saisi niin riittäisi normipainoon. No sen näkee ja kokee sitten. Hyvää kevään jatkoa sinulle sekä paranemista.

hellu, kiva kuulla että olet seuraillut matkaani ja kiitos tsempeistä!

Uskon että kunhan seurailet ohjeita niin se paino sinullakin tipahtaa sinne kaksinumeroisiin! Sulla on siis tippunut nyt tähän mennessä ennen leikkausta tuo 25kg jos oikein ymmärsin? Silloinhan se ei ole mikään ihme että nyt ei hetkeen paino putoa vaan pysyttelee hetken paikallaan. Kroppa vetää vain henkeä.

Itselläni paino tipahti isoissa kertarykäisyissä ja jumitteli sitten pitemmän aikaa ennen seuraavaa pudotusta. Se olikin jännä seurailla omien kuvien kautta miten kroppa muuttui kokoajan pienemmäksi vaikka paino ei juuri muuttunut miksikään, siinä suhteessa olisi ollut omalle mielelle helpompi kun pudotus olisi tapahtunut samaan aikaan kun kroppakin kutistuu, mutta no... kaikkea ei voi saada! Roikkoja jäi vielä mahaan hieman ja selässäkin vähän on, mutta katsotaan nyt mikä niiden kohtalo on. Juuri nyt olen enemmän kuin tyytyväinen nykytilaani

Jes, hienoa että kyytikin järjestyi ja alat toipua... Vointeja!

Kiitos Anniiina!

Tänään on taas hieman parempi kuin eilen. Edelleen joutuu välillä hengähtään ja vetään selkärangan suoraksi sängylle kun alkaa heikottaa, mutta pidempiä aikoja jaksaa jo olla pystyssä. Viimeyönä onnistuin jo kivuttomasti nukkumaan kyljelläni! Olen siis niitä ihmisiä joilla ei selällään nukkuminen onnistu vaikka kuinka väsynyt olisi. Nukuin pitkät yöunet, mitä nyt aamusella alkoi olla jo pätkittäistä nukkumista kun kissakin alkoi olla levoton ja itselläkin alkoi uni loppua mutta kieltäydyin nousemasta sängystä ennen puolta kymmentä

Ruoka alkaa jo pikkuhiljaa upota, edelleen pientä pahoinvointia syönnin jälkeen mutta menee kohtuu nopsaan jo ohitse kun hetken lepäilee. Tällähetkellä oon saanut upotettua leipiä, sosekeittoa kaurafraichellaja avokadolla,omenaa, päärynää, banaanii, smoothiee ja sellaista pientä helppoa Mies on kyllä raijaamassa mulle kokoajan jotain ruokaa tähän, pitää syödä paljon että keho saa energiaa toipua leikkauksesta Käytännössä syön kokoajan mutta kamalan hitaasti ja vähän kerrallaan. Pieni masu ei vedä kuitenkaan määräänsä enempää ja koitan syödä niin etten edes ehdi tuntea kylläisyydentunnetta.

Niih! Eilen availtiin vähän pakettia kun oli jo lupa käydä pesulla! Todella hienoa jälkeä olivat kirurgit saaneet aikaan, siis tosi siistit haavat ja tällähetkellä näyttäis ihan siltä ettei kainaloihin jäisi sellaisia ns. koirankorvia, vaikka kirurgin mukaan nämä kyljissä sijaisevat roikkoni olivat suorastaan massiiviset ja siis aika hankalat leikata
Irroiteltiin siis dreenilaput ja mies tsekkaili etteivät teipit repsota tai muuten vaadi vaihtoa uusiin.
Pesulapuilla pestiin sitten yläkroppaa ja kainalot, suihkulla sitten napa ja siitä alaspäin. Olisin saanut jo luvan käydä suihkussa, mutta koska noilla pesulapuilla nyt vielä pärjätään ihan hyvin niin pidetään haavat vielä kuivina niin saavat parantua rauhassa. Katsellaan sitä kastelua myöhemmin.
Niin, itse rinnoista sen verran että ei uskoisi että ne on ihan samat rinnat kuin aikaisemmin, vaikkakin uudelleen muotoiltuina ja kursittuina! Oon oikein tyytyväinen, nätin pyöreät ja nännit katsoo sinne minne niiden kuuluukin Eli ei ainakaan lattiaan, niinkuin ennen. Toki ne vielä muokkautuvat kuukausien ajan, mutta olen todella tyytyväinen kirurgien työhön jo nyt.
Haavat eivät juuri eritä, eivätkä rinnat ole edes mustelmilla mikä on todellakin aikamoinen ihme kun ottaa huomioon kuinka paljon näitä on leikattu ja muotoiltu uudestaan! Aamen tukiliiveille vaikka en niistä tippaakaan nauti x)
On tosi hankalaa yrittää selostaa teille miten suuren työn kirurgi on näiden kanssa onnistunut tekemään, kun ette nähneet mikä oli lähtöpiste

Ennen leikkausta juttelin kirurgin kanssa ja käsitin, että suomessa on paljon kirurgeja jotka osaavat tehdä rintojen pienennysleikkauksen. Se on kai enemmän "valmiin sabluunan mukaan" vaikka eihän näiden leikkausten kanssa mikään mene valmiin kaavan malliin. Tämä leikkaus joka minulle tehtiin ei ollut siis pienennys, eikä varsinaisesti kohotuskaan. Sitä kutsuttiin vain rintojen korjausleikkaukseksi, lisättynä kylkien korjauksella. Ei oikein edes tajua sitä itsekään että tämä ei ollut mikään liukuhihnaleikkaus, vaan ihan oikeasti ammattitaitoa vaativa leikkaus. Oma kirurgini mukaanlukien koko suomessa on vain muutama kirurgi joka näitä leikkauksia osaa tehdä, siispä suuri hatunnosto kirurgilleni, aivan mahtavaa työtä <3

Hyi yäk haava erittää. Ei tosin niin paljoo että siitä huolestua tarvitsisi, ihan vähän vain toisesta kyljestä tulee eritteitä. Mielummin näin että tulevat pois kuin että jäävät sinne muhimaan ja tulehtuvat. Mut on se ällöä silti

Kivut alkaa olla jo hyvällä mallilla. Kiristystä on, mutta pitäisi vain venytellä venytysten perään. Yöt nukun mukavasti joko oikealla kyljelläni tai sitten selälläni. Huvittavaa että oikea kylkeni on se kipeämpi ja juurikin se erittävä kylki, mutta sen päällä voin nukkua kivuttomasti -vasemmalla kyljellä ei onnistu!
Kipulääkkeitä olen ottanut nyt aamulla ja jos tarvitsee niin päivällä ja yötä vasten yhden.
Vireystaso on noussut paljon, vaikka edelleen tarvitsee välillä lepohetkiä ja pitkälti tämä päivä on kulunutkin sänkyllä maatessa läppäri sylissä. Mieli tekisi tehdä kaikenlaista, leipoa, kokkailla, askarrella jnejnejne. lista on loputon. Sain tänään kevyesti siivoilla makuuhuonetta ja kävin ulkona kipittämässä taloja ympäri mutta siinäpä se.

Muutenkin huomaa että selkeää edistystä toipumisessa on tapahtunut, kun ruoka alkaa maistua ja voi syödä nyt ihan mausteistakin ruokaa.
Miehen kanssa tänään päiviteltiin että mistä kaikesta huomaa että parantumista on tapahtunut. Pari päivää taaksepäin en pystynyt vielä syömään juuri mitään. Mikään ei saanut maistua miltään ja kaiken mitä söi piti olla "raikasta" kuten kurkku tai omena. Elelin siis pari päivää leivällä, sosekeitolla (jossa oli paljon kaurafraichea tuomassa happamuutta), omenalla, päärynällä, banaanilla (sellasella just ja just kypsällä) ja sellaisella ei-niin-ravinteikkaalla ruualla. Tai toki noissa kaikissa on ravinteita mutta ei todellakaan riittävästi mulle. Tänään mies väsäili ruuaksi spagettia ja papu-pähkinä-chilikastikkeen joten sitä olen pari kertaa nyt syönyt ketsupilla, srirahalla ja oluthiivahiutaleilla höystettynä. Nam
Sit toki tää väsymys on vähentynyt, aamupäivisin lepäilen enemmän ja päivällä on vähän virkeämpi. Aikaisin alkaa jo väsyttää joten paljon nukutaan edelleen
Suussa ei maistu kokoajan kuume. Välillä vähän, mutta ei enää jatkuvasti niinkuin tähän asti. Vaikka olenkin nyt saanut ikäväkseni myös flunssan tähän toipumisen päälle, kun varomattomat ystäväni eivät hoksanneet ottaa kyläillessään huomioon että leikkauksen jälkeen vastustuskykyni ei ole ihan yhtä hyvä kuin terveenä. Noh, ei tämä onneksi ole paha flunssa. Pari pakettia nessuja nyt kulunut ja aamuisin vähän yskittää mutta ei ole nostanut kuumetta tai vetänyt yleiskuntoa huonompaan suuntaan. Toivotaan ettei pahemmaksi tästä menisikään.

Ainiin, tänään pesupäivä jee!

Toipilas omppukippo sylissä hei!
Tänään oli teippipäivä! Mies irroitteli multa ne törkyisimmät teipit ja vaihtoi ne uusiin. Siis todella vähän oli mitään eritteitä tunkenut ulos, teippiä piti vaihtaa vain tuosta oikeasta kyljestä pätkä ja vasemmasta rinnasta pätkä. Hämmästeltiin siinä yksissätuumin miten siistit haavat sieltä teippien alta paljastui. Mies tuumasi siinä teippejä vaihdellessa, että meikäläisen täytyy olla jonkinlainen superihminen -ei kuulemma voi näin suuresta leikkauksesta parantua haavat näin hienosti ja nopeasti Ei ole suurempaa punoitusta, ei eritä suuremmin, mustelmista suurimmat on kämmenselissä missä oli tippakanyylit, haavat on siistit eikä repsota. Täytynee koputtaa puuta, eihän tämä toipuminen ole vielä kuin vasta alussa joten takapakkeja voi vielä tulla, mutta eihän niitä tule eihän?
Haavat kutisee ihan MIELETTÖMÄSTI (tiedoksi vaan teillekin jotka olette menossa itse lihavuusleikkaukseen, nekin haavat sitten kutiaa) ja miestä naurattaa kun kipitän sekopäisenä ympäri kämppää kädet rinnoilla ja "hieron" niistä kutinaa pois, tai sitten läpsin haavoja...
En ole nukkunut tänään päikkäreitä, tosin pieniä aikoja olen sängyllä pötkötellyt. Olen jopa askarrellut tänään taikataikinasta kivan sydänkoristeen, tai eihän se vielä koriste ole, mutta alku!
Ulkosalla on tullut myös köpöteltyä ja ruoka on hyvin uponnut, nesteetkin uppoaa aivan mallikkaasti.
Myöhäisempää iltaa odotellessa, saan taas ottaa hetken ilmakylpyä haavoille kun tsiigaillaan että onko lähteneet erittämään teippien vaihdon jälkeen.
Jospa nämä teipit pysyisivät siisteinä ja paikoillaan siihen haavapolin aikaan asti. Haavapolin aika minulla on 3.5 ja silloin otetaan teipit pois ja tikkien päät nypitään, uudet teipit päälle ja kotiin. Jännää, mulla ei ole leikkauksesta vielä viikkoakaan (vasta 5 päivää) ja mun haavat näyttää ihan siltä kuin leikkuusta olisi huomattavasti pidempi aika. Laittaisin kuvia, mutta niitä ei ole enkä halua järkyttää herkimpiä katsojia. Enkä ehkä halua laittaa kuvia rinnoistani julkisesti nettiin.

Tsemppiä teillekkin! :3

No nyt minä oon onnistunu tartuttamaan tämän flunssani tuolle hoitsumiekkosellenikin!
Kävi kaupungissa ostoksilla ostamassa viikoksi taas ruoat ja kotiin tullessaan valitteli kurkkukipua ja kyllä tuosta jo huomaa että kippeehän se on. Noh, jos tästä jotain positiivista pittää löytää niin eipä tartte vaivautua hetkeen kaupunkiin ostoksille kun on nyt taas pitkäksi aikaa ruokaa kaapeissa.
Kyllä vastustaa. Tosi kurjaa että molemmat ollaan nyt täällä flunssassa ja meikäläinen vielä toipuu leikkauksesta. Vaikka en niinkään kipuile ja koen olevani suht. hyvässä kunnossa jo, niin pitää kuitenkin muistaa että mun leikkauksesta tulee vasta huomenna viikko täyteen joten ei voi vielä sanoa että olisin ns. tervehtynyt kunnolla.
Noh, siinäpä oli tän päivän erikoisimmat ja uusimmat jutut, muuta uutta ei tältä saralta. Pelikone siis seinään, huovat niskaan, pandolit viereen ja teekupit kouraan niin kyllä tämä tästä!