Kaduttaako ketään leikkaus?

Kun omalla kohdalla vielä muutama päivä aikaa tehdä suuri päästös leikkaukseen menosta, löytyykö ketään, jota ihan oikeasti kaduttaa ja syy miksi näin? Kiitos taas vastauksista

Ei kaduta, mutta sitähän et halunnutkaan kuulla.

Ei enää kaduta kun leikkauksesta 1,5vuotta mutta tuli alkuun mietittyä koko leikkausta ja tarkkaan kun komplikaatioitten vuoksi taistelin hengestäni ja koitin toipua kahdesta uusinta leikauksesta.
Mietippä Aries vielä tuota leikkausta kohdallasi kun kyselet katumuksesta tätä kohtaan sillä tämä pitää olla varma ja loppuelämän suuri päätös.

Ei kaduta lainkaan sillä sain uuden elämän leikkauksen kautta. Muuten olisin saanut varmaan kohta sokeritaudin ja paisunut entisestään isommaksi. Takana oli monia yrityksiä saada kiloja pois mutta aina melkein ne tuli takaisin kilot korkojen kanssa.

Komppaan edellistä.

Heipä!
Näin 1 vuorokauden vanhan pikkumasun omistajana olen vielä ylen onnellinen, että pääsin leikkaukseen!

Elämä edessä...ONNEA PALOJN UUDELLE MASULLE.Meni se aika äkkiä kun olit jo leikkauspöydällä
Kohta ollaan hoikkia tyttöjä

Ei kaduta!
Mulla leikkaus ei tuonut oikeastaan mitään rajoituksia elämään, syön ja juon niinkun ennenkin (siis yhtäaikaa ruokailussa) ja kaikkea pystyn syödä, mutta paino vaan putoaa!
Ilman tätä mahdollisuutta painaisin edelleen yli 120kg, ehkä jopa lähentelisin jo 125kg, mutta nyt 2kk leikkauksesta paino on kohta alle 100 ja laihtumista kuulemma tapahtuu 2 vuoden ajan, eli tällä menolla musta on ihanan vähän jäljellä vuonna 2013. Iho on pysynyt hyvin laihdutuksessa mukana.

Kiitos paljon vastauksistanne. Ritulle: paljon mä tätä asiaa vielä mietinkin, siksi kyselenkin täällä monenmoisia asioita. Mutta edelleenkin mä uskon, että leikkaus on mulle se oikea valinta. Mä olen myös monenlailla kokenut monia onnistuneita painonpudotuksia, mutta aina ne on tulleet korkojen kanssa takaisin. Kuten lääkäri sanoi, kohta en enää voi sanoa kykeneväni liikkumaan täydellisesti, joten...
Mitään negatiivista en ole vielä keneltäkään mistään kuullut, musta sekin kertoo siitä, että miten hyvä homma tuo leikkaus on.

Niin ja onnea Elämä edessä!!

En koe saavani leikkauksesta erityistä hyötyä laihduttamisessa. Kaikki mielihalut ovat tallella. Karkin himo suurimpana. Pystyn hyvin syömään sokerisia ja rasvaisia ruokia, suuriakin määriä. Enkä saa niistä mitään pahan olon tuntemuksia tms. Pystyn esim. syömään kerralla helposti puolikkaan pizzan. Ja jo heti leikkauksen jälkeen sairaalassa pystyin syömään 2dl sosekeittoa, mikä lienee epätavallisen paljon.

Eli leikkaus ei rajoita syömisiäni mitenkään. Vaan joudun edelleen vahtimaan jokaista suupalaani ja laskemaan päivittäisen kalorimääräni. Jokainen pudotettu kilo on ollut kovan työn takana. Mitään ei ole tullut "lahjana" kuten joillakin onnekkailla. Luultavasti joudun laskemaan kaloreita loppuikäni. Eli jos minulta kysytään leikkauksesta olen aika pettynyt sen antamaan hyötyyn, joka on mielestäni melko olematon. Leikkaus toimi jotenkin noin 8kk. Sen jälkeen kaikki on ollut kuten ennenkin, lukuunottamatta B-vitamiinin imeytymishäiriötä.
En menisi uudelleen leikkaukseen.

Hei Mimmu!
Olen todella pahoillani, että sinun leikkuusi ei ole hyödyttänyt sinua. Kiitos, että kerroit kokemuksesi, koska olet oikea esimerkki siitä, että aina ei kaikki mene niinkuin pitäisi!! Vielä minua kiinnostaisi tietää, tehtiinkö sinulle ohitus vai sleeve?

Hei Mimmu,

minua kiinnostaisi kovasti, paljonko laihduit tuon 8kk aikana, jona koit leikkauksen auttaneen edes osaksi?

Kiitos! Aina ei tosiaan mene niin kuin on suunniteltu.
Olisi kyllä kiva tietää miksi, mutta sitä en ehkä saa koskaan tietää.
Minulle tehtiin ohitus.

Laihduin sen 8 kuukauden aikana noin 25 kiloa. Eneilyllä laihduin tehokkaimmin.
Olen kuitenkin kokonaisuudessaan (ajassa 1,4 v) pudottanut lähes 50 kiloa. Mutta minulla oli myös kiloja mistä pudottaa.
Olen leikkauksen jälkeen alkanut myös harrastaa säännöllisesti paljon raskasta liikuntaa, painonpudotuksen lisäämisen toivossa.

no ei todellakaan kaduta ny lähtenyt 50 kiloo ja leikkauksesta tuloo 16.9 2 vuotta

Jos mä laihtuisin 50 kg niin ei paljoa jäis, 34 kg jäljelle vaan... mut pituus otettava huomioon, ja pätkä ku oon, niin kuiteski on se 30 kg liikaa ja polvet prakaa alta, tekonivelillä uhattiin. Sleeve on mulle sopiva, koska d-vitamiinin imeytymishäiriötä ei saisi tulla, on jo osteoporoosi. Täälllä tuntuu olevan kaikille tehty by pass, mikä vähän ihmetytäää. Missä on kaikki sleeve-leikatut? pankaa yksäreitä ja infoa tulemaan pliis.

Kannattaa laittaa hakuun sleeve, sieltä tulee monta ketjua aiheesta. Mitä haluat tietää?

Mimmu, sanoit että pystyt syödä puolikkaan pizzan nyt. Kuinka paljon pizzaa pystyit syödä ennen leikkausta? Mä nimittäin ainakin ennen leikkausta pystyin vetäsemään helpolla kokonaisen, jopa varmaan puolitoistakin pizzaa.
Nyt en ole varma meniskö puolikas alas, ei ole kauheasti pizzaa tehnyt edes mieli leikkauksen jälkeen, joten yksittäisiä paloja olen silloin tällöin syönyt.

Ja ei todellakaan kaduta leikkaus. Mulla on ihan hirmu luonteva suhtautuminen ruokaan nyt; mun ei tarvi miettiä kauheasti mitä syön, kaikki menee. Mutta mun ei tarvi myöskään kovasti miettiä mitä jätän syömättä, ennen leikkausta kun sen asian kanssa sai taistella aivan jatkuvasti!

Mulla on leikkauksesta nyt 7kk ja painoa pudonnut 38kg. Mitään ongelmia ei ole ollut, joten en kadu, en missään nimessä!!

Fisu: kaikki mahd. info kiinnostaa. Varsinkin mahd. komplikaatiot, niitataanko mahalaukku kiinni, vai ommellaanko kun se suurin osa on poistettu? TV:ssä näytettiin että niitataan sellaisella välineellä. Ja onko kipuja leikk.jälkeen, ja kauanko sairaalassa? Mikä on dieetti leikk. jälkeen ja kauanko? Miten suoli toimii sen jälkeen? Miten oksennan, ja tuleeko vatsavaivoja? Ja paljonko on konkreettinen ruokamäärä minkä kerralla voi syödä?Ja kuinka pian ja paljonko painoa tippuu , noin keskimäärin. Kuinka pian leikk. jälkeen olen ns.normaalikunnossa?

Heips vaan Saimaannorppa. Mulle on tehty gastric sleeve 8.11.2010. Vuoto tuli ja seuraavana päivänä uudestaan leikkuriin.
Tosi vähän oli kipuja. " Kaasukipu" hartioissa leikkausta seuraavana yönä oli kamalinta. Mutta pian sekin helpotti.
Sairaalassa oli muistaakseni kolme päivää.
Pari viikkoa söin sosemaista ruokaa ja hiljalleen siirryin ns.normaaliin ruokaan.Rauhallisesti syöden ja hyvin pureskellen kaikki sujui hyvin.Söin ja join eri aikaan ja niin teen vieläkin, ettei tuo maha turhaan veny. Eikä mahdukaan yhtäaikaa.
Suolentoiminta alusta asti oli ihan ok.
Kertaakaan en ole oksentanut leikkauksen jälkeen. Eikä ole mitään vatsavaivoja, ainoastaan lievä närästys on kiusana ajoittain. Enkä voi syödä mitään lähellä nukkumaanmenoa, ettei nouse nukkuessa kurkkuun tuo ruoka.
Kerralla syön n. pari desiä ruokaa ja juon pari desiä maitoa n. puoli tuntia ateriasta. Ja edelleen kyllä nälkä ilmoittaa, jos keho jotakin vaatii.
Laihduin ennen leikkausta n. 20 kiloa ja jälkeen toisen mokoman, eli n. 40 kiloa olen menettänyt.
Koen olevani loistokunnossa ja menisin tuohon operaatioon uudelleen, niin hyvä on vointini.
Hyvää vointia ja lämmintä kesää t. Tintti

Saimaannorppa,
mahdollisia komplikaatioita löytyy netistä vaikka kuinka paljon, niinkuin jokaisen leikkausmuodon kohdalla. Sleeven kohdalla komplikaatiot esinevät yleensä pian leikkauksen jälkeen (esim vuoto), mutta ovat suht harvinaisia paranemisen jälkeen. Närästys lienee yleisin, ja sleeveä ei suositella potilaille, joilla on pahaa närästystä ennen leikkausta.
Muutama linkki:
http://vsgfaq.wordpress.com/
http://www.endobariatric.com/faqs.htm

Vatsalaukku niitataan juuri sellaisella laitteella minkä olet tv:stä nähnyt. Tässä illustraatio toimenpiteestä:
https://www.youtube.com/watch?v=lVNmnpdo7zQ

Leikkauksen jälkeen minulla oli kipuja ensimmäisen vuorokauden ajan, kun dreeni painoi sisuskaluja ikävästi. Kun se otettiin pois, helpotti heti. Hyvät kipulääkkeet kyllä sain. Heikkoutta oli pari päivää, sitten lähinnä pyöriskelin sängyssä ja sairaalan käytävillä ja kyselin eikö jo pääsis kotiin. Minä olin melkein viikon sairaalassa, kun väliin sattui viikonloppu ja lääkärini vissiin tykkää pitää potilaitaan kauan.. Kävin leikattavana Virossa kun Suomessa en yleiselle puolelle päässyt, eikä raha riittänyt yksityiselle.

Postasin tämän jo tuonne toiseen ketjuun jo aiemminkin, mutta laitan tähän vielä.
1. viikko pelkkää vettä
2. viiikko kirkkaita liemiä
3. viikko sakeita/"kermaisia" liemiä/vedellä jatkettua muussattua keittoa tms
4. viikko muussattua ruokaa
5. viikosta alkaen tavallista ruokaa, kokeillen mikä mahaan sopii ja hyvälle tuntuu

Ja tämä siis virolaisen lääkärin mukaan, en tiedä Suomen ohjeista. Mulle tämä hyvin sopi ja seuraili mahan paranemista. Voi pojat että liemet maistuivat hyvälle vesikuurin jälkeen..

Suolen kanssa ei ole ollut ongelmia. Vessaan on harvemmin asiaa sillä puolella kuin ennen, ruokamäärät kun ovat paljon pienempiä. Sen takia ummetus on mahdollista - minä pyrin syömään hiilihydraattini suht kuitupitoisina, se varmasti auttaa.

Oksentaminen on puklautus, eli vatsa ei kouristele oksennattaessa vaan tavara tulee helpommin ylös kuin ennen leikkausta, jos syö liikaa. Vatsavaivoja ei ole muuten ollut. Happosalpaajia söin lääkärin määräyksestä 3kk, sen jälkeen olen niitä ottanut 1-2 kertaa kuussa, jos on ollut tarvetta.

Aluksi mahan kudokset ovat turvonneet, ja sleeveen mahtuu paljon vähemmän tavaraa kerrallaan kuin esim puolen vuoden jälkeen. Aluksi vaikkapa puoli mukillista sosekeittoa, nyt koko muki. Tavallista ruokaa otan ehkä desin tai reilun, riippuu mitä siinä on. Kana, liha, kala täyttää nopeammin mahan kuin riisi, pasta, salaatti jne. On myös ruokia, jotka menevät samantien läpi mahasta, esim jogurtti, jäätelö, popcornit - eli näitä ei kannata kauheasti syödä.

Painon tippuminen.. Tuo on niin vaikea kysymys, siinä kun jokainen on omanlaisensa. Mulla meni ekan 2kk aikana keskimäärin viikossa yli 2kg, seuraavat 2kk n. 1,5kg/viikko jne. Mitä kauemmaksi leikkauksesta mennään, sitä enemmän putoamisvauhti tippuu yleensä - koska mahaan mahtuu enemmän ruokaa. Silloin homma siirtyy enemmän omalle vastuulle, tulee syödä järkevästi (eli ei jätskiä ja popparia joka päivä, hyvä olisi syödä proteiinipitoisesti ja muistaa juoda se 2l päivittäin) ja välillä liikkuakin. Onneksi tämä työkalu on for life - fyysinen nälkä on paljon pienempi kuin ennen leikkausta eikä sinne mahaan vaan mahdu vaikka kuinka haluaisi ahmia suuren mäkkisafkan stressaavan viikon päätteeksi (jos haluan mäkissä käydä, tilaan pienen juustohampurilaisen ja jätän yleensä siitäkin sämpylät syömättä - tulee halvaksi!! )

Normikunnossa olin ehkä kuukauden jälkeen. Ja koko ajan tulee parempi normikunto, elämä on koko ajan kevyempää, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Itse olin jättää koko leikkauksen väliin vielä leikkausaamuna. Pelko elämän muuttumisesta oli sen verran suuri. Täällä siitä pari riviä kirjoittelinkin ja sain enemmänkin hyökkäystä niskaan ja käskyä olla menemättä viemään muilta halukkailta aikaa, kun en kerta ole varma asiasta.

Minusta vain tyhmä ihminen menee suin päin näinkin isoon operaation miettimättä miten se elämään vaikuttaa. Jotkut toki ovat suoralta kädeltä valmiita sitoutumaan loppuelämäänsä mahdollisine rajoituksineen ja puutoksineen, mutta aika moni niitä myös jää miettimään ja pohtimaan.

Uskoisin myös, että ne ketkä epäonnistuvat leikkauksesta huolimatta ovat useimmiten jättäneet käsittelemättä etukäteen paino-ongelmansa syyt ja sen mitä leikkaus itseltä vaatii. Ei kaikilta häviä karkkihimot tai tule stoppi parista palasta ruokaa vaan sitä todella saa tehdä työtä leikkaus apukeinonaan.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen leikkaukseen menoon ja ennen kaikkea siihen, että mietin asiaa 3v. ja senkin jälkeen "uskalsin" olla epävarma asiasta ihan viime metreille asti. Jos olisi tullut komplikaatioita uskoisin olleeni niihin paremmin varautunut, kuin jos olisin suin päin parasta toivoen leikkaukseen mennyt.

Poutapilvi puhuu asiaa. Mutta ehkä sen asian pohtiminen olisi kuitenkin voinut tehdä valmiiksi ennen sitä leikkausaamua... Kyllä mullekin tuli 2 kk ennen leikkausta sellainen todellinen tenkkapåå, ja ihmettelin että mitä helvettiä olen tekemässä. Hyvä ystäväni kuitenkin antoi hyvää tukea ja sanoi että jos ei tällainen jossain vaiheessa todella pistä ajattelemaan ja epäilemään niin ei päässä mitään muutakaan liikkuisi. Tätysin tervettä kyseenalaistaa koko homma toden teolla.

Se on myöskin aivan totta että ne jotka epäonnistuu tässä projektissa eivät ole koko ongelmaa missään vaiheessa käsitellyt ja selvittänyt itselleen. Vain aniharva kokee että syödä voi silloin kuin haluaa ja silti laihtuu normaalimittoihin. Suurin osa meistä leikatuista taistelee tämän asian kanssa loppuelämänsä ja joutuu miettimään että syönkö nyt tuon herkun vai en.