Viime hetken rutistusta ja kiukuttelua painon jojoilemisesta

Mun on ihan pakko taas avautua teille, en keksi ketään muutakaan joka ymmärtäisi mun ongelmia.

5.5. olisi obesiteettihoitajn vastaanotto TYKSissä ja painoa pitäisi saada pois ennen sitä. Hiukka pikkasen on taas ryöhähtänyt ylöspäin. Pari kiloa, mutta mielestäni liikaa sekin. Painoni oli suunnilleen 108 tammikuussa jolloin oli Ovaskan tutkittavana gastroskopiassa. Nyt vaakä näyttää 110 !!!

Jännittää ja stressaa oikein urakalla

Pitääkö mun nutrata tää viimeinen kuukausi ennen tuota hoitajan tapaamista? Mun ylpeyteni ei anna periksi sitä, että saan haukut ja leikkauksen mahdollisuus vaarantuu oman selkärngattomuuteni takia....

Mitä sitten tapahtuu mikäli paino tosiaan on enemmän kuin viime mittauksessa?

Taas kerjään niitä potkuja percciille ja tsemppausta?!

Antakaa hyviä vinkkejä miten saan painoa pois ihan sitä syksyista leikkaustakin ajatellen?

On taas olo niin selkärangaton paska ettei ole tosikaan. Masentaa, ottaa päähän ja melkein tekisi mieli heittää lekkeriksi koko homma, ei jaksa uskoa tulevaan eikä itseensä.

Hei 2FatToFly!
Tsemppiä kovasti sinulle, minulla on viimeisten viikkojen eneily meneillään. Ei tää helppoa ole, mutta hammasta purren on pakko olla pienellä syömisellä! Ajattele, miten vähän sinäkin painat minuun verrattuna! Ihme, että sinunkin pitää vielä laihduttaa ennen leikkausta? Ymmärrän täysin juuri ennen leikkuuta tehtävän "maksan pienennyksen" kyllä. Varmaan lääkäreillä on omat hyvät syynsä siihen, miksi kaikkien pitää pudottaa riippumattta siitä, minkä verran on lähtöpaino.

Kiitos tsempeistä Elämä edessä!

Kyllä vaan pitää painon olla 'huomattavassa laskusuunnassa' että leikkauspäätös pitää eikä mennä takapakkia. Näin sanoi sisätautilääkäri Nelimarkka TYKSistä. Samoin Ovaska.

Homma pysähtyy kuulemma toukokuussa mikäli paino on enemmän kuin tammikuussa.

Kamalan kiukkuisen oloisia lääkärit olleet mulle muutenkin, tullut tunne kuin se olisi jotenkin väärin, että olen tässä prosessissa.

Tiedä sitten olenko jotenkin 'herkkänahkainen' koska tunnen epäonnistumisen tunnetta koko ajan painoni jojoillessa.

Kyllähän mä ymmärrän sen, että mun pitää _todistaa_ motivaationi, koska moni saattaa lähteä tähän liian heppoisin perustein, kokonaisuutena ymmärtämättä mihin on ryhtymässä.

Mulla on taas jotenkin epätodellinen olo. Tuntuu koin koko syöminen olisi pakkopullaa, välillä taas vain miettii mitä sitä seuraavaksi suuhunsa panisi!

Tämä oire on tullut nyt leikkauksen lähestyessä, olen huomannut. Kai se on jonkinlainen merkki stressistä? Ailahtelevaisuus? On helpompaa olla kokonaan syömättä ruokaa kuin yrittää syödä jotain kevyttä, kaloritonta ja laihduttavaa.

Itku meinaa tulla

Minä luin rivien välistä, että tuolla painon pudotuksella haetaan myös sitä, että ahmimishäiriöiset karsiutuu esiin, vaikka virallisesti puhutaan motivaatiosta.

Minä olen aika samassa tilanteessa sun kanssa, eli painoa pitää saada kymmenisen kiloa alas tuonne kesän alkuun. Itse olen kokenyt todella hyväksi apuvälineeksi nuo kiloklubin pallukat ja ruokapäiväkirjan. Se on ollut todellakin helppo ja palkitseva tapa seurata syömisiä, ja tulostakin syntyy.

Minusta tuntuu, että juurikin tuo äärimmäisyyksistä toiseen hyppiminen on se, mikä itselläni on aiemmin pilannut kaikki laihdutysyritykset. Jätinkin nyt proteiinipaastonkin kesken, kun se ei vielä pakollinen ole, ja yritän saada painoni leikkauslupakuntoon juurikin noiden palluroiden avulla ja miettimällä koko syömisen ihan uusiksi. Kaikkea voi syödä, määrät ratkaisee, jos laatu mättää. Ja jos kerran sorrun, niin ei se homma siihen kaadu, vaan seuraavana päivänä on uudet pallerot, uusi ruokapäiväkirja.

Minulla on auttanut lisäksi se, että olen tunnistanut ruoka-aineita ja tapoja, jotka laukaisevat mässäilyn. Välttämällä niitä, miettimällä niille etukäteen jo korvaajan, vältän pahimmat karikot. Itselläni esim. leipä laukaisee syöpöttelyn. Niinpä olen siinä totaalikieltäytyjä. Vain näkkäriä kärsii syödä ja sekin on nyt pala aamulla, ja ei enää illalla, koska illalla laukaisee taas syömiskierteen. Illalla kun tekee mieli syödä, syön sitten lihaa, hedelmiä, kasviksia, maustamatonta jugurttia marjoilla jne.

Mutta tsemppiä oikein kottikärryllinen! Tiedän, miten vaikeaa tämä on!

Kiitos tsempeistä!
Mulla ei onneksi ole mitään ahmimisvaivaa! Luojalle kiitos siitä!

Mulla on myös tuollainen pakottava koko aikainen pupeltamisen tarve. Joku sen vain laukaisee. En vielä ole tunnistnut mikä sen tekee omalla kohdallani.

Välllä tuntuu että on ihan sama mitä suuhunsa tunkee kunhan saa pureskellapureskellapureskella... Joten purkkaa kuluu
Välillä tuntuu ettei millään tule sitä terveellistä kylläisyyden tunnetta ollenkaan, mistä moinenkin mahtaa johtua.

Mä olen fatToFly sun kanssa niiiiiiin samassa veneessä kuin vain voi olla mullakin kesällä punnitus tyksissä ja tuntuu että paino on taas noussut ainakin sen 2 kiloa ja mullakaan ei ole mitään ahmimishäiriötä mutta sama pupeltamisen tarve jostain syystä vaan on...tänään just laskin niin mun pitää kestää vielä noin 5kk ennen ku pääsen leikkaukseen eli tonne elokuulle asti
Ei anneta nyt periksi koska jos se paino on punnituksessa enempi ku viimeksi niin uskon että meiltä viedään se leikkaus pois niin ainakin sanoivat mulle
Itse ajattelin aloittaa taas ton täyspäiväisen nutrauksen ainakin joksikin aikaa.

Tigertyttö niin ne sanoivat mullekin :/

Mulla on leikkausaika vasta SYYSKUUSSA

Ja purkkaa kuluu!

Aika samoihin aikoihin meillä noi leikkaukset taitaa olla..mut leikataan 23.8
Joko sulla on tarkka päivä tiedossa?

6.9. olisi tuo the Päivä.

Mä päätin eilen, että nyt niskasta kiinni ja ruoka-aineilla kalorit alas. Joten 721 kcal sain kasaan eilisen aikana, painossa se näkyi tänä aamuna 108,4 kg!! Voiko se oikeasti olla mahdollista?!?!?!

Tuosta ilahtuneena ja sisuuntuneena ajattelin jatkaa samaan malliin niin kauan että tavoite on saavutettu tai henki menee

Tiger? Onko sulla joku 'tavoitepaino' jota yrität ennen sitä seuraavaa kontrollia? Mun on pakko laitta tavoitteeksi 105, koska muuten en saa mitään aikaiseksi.... Parempi olisi jos paino olisi vielä vähemmän kuin tuo 105!!