Onko joku katunut leikkausta?

Täällä on niin paljon positiivistä juttua että oikein huimaa. Ihanaa lukea onnistuneita tarinoita.

Onko kellään päinvastaisia kokemuksia?
Onko jonkin asia mennyt leikkauksen vuoksi ihan persiilleen? Mikä?
Katuuko joku leikkaustaan ja minkä vuoksi?

Mä tällä vaan pähkäilen näitä negatiivisia puolia. Onko niitä? Mistä tässä sitten oikeesti joutuu luopumaan, onko se ainoastaan tuon ruuan määrästä?

Mulla on mennyt omasta mielestä leikkauksen jälkeen uskomattoman vaivattomasti. Eli kyllä kannatti.
Ruuan määrä pienenee huomattavasti, mutta kyllä hyvästä ruuasta nauttii ehkä jopa enemmän kuin ennen. Jotenkin tuntuu makuaisti terävöityneen, ja mielihalut muuttuneet terveelliseen suuntaan. Esim. savulohi maistuu vielä paremmalta kuin ennen. Eikä jotain hampurilaisateriaa tee edes mieli, puhumattakaan suklaasta tms. karkeista.

Mut on just leikattu, tämän viikon keskiviikkona nimittäin. Useaan otteeseen jo ehdin katua koko prosessia, kauhea olo on koko ajan. Verensokeri on alhaalla, kädet tärisee ja polvia heikottaa. Opettelen uudestaan syömään, pikkuhiljaa. Eiköhän se tästä selkene ajan mittaan...

kaikilla on varmaan tommosta ekat päivät mut kuhan on 2 viikkoa menny et varmaan ees muista et oli tollasta se varmasti kuuluu asiaan. Mä en oo kyl katunnu päivääkään on tää niin hyvä juttu.

Leenukalle parempaa vointia toivoen!

Mulle on tehty ohitus 29.6.09. Aina ollut ennen sitä hemoglobiini 150-165 ja nyt heti ilman rautatabletteja 117. Jatkuvasti väsyttää, vaikka vetelen päivästä toiseen monivitamiinin, D-vitamiinit, kalaöljyt yms. Olen ollut 13 vuotta kala-kasvissyöjä, joten ruokavaliossani ei vitamiinien puolesta ole ollut ongelmia, eli leikkaus on tuonut kaikki puutokset mukanaan ja aiheuttanut sen, etten jaksa nykyisin juuri mitään. Paino putosi ensin vaatimattomat 25 kiloa, joista vuosien varrella on tullut 5 kiloa takaisin. Nyt on entistä vaikeampaa laihduttaa, koska elimistö on tottunut pieniin annoksiin ja laihtuminen vaatisi käytännössä totaalisen syömättömyyden, ja sittenkin aineenvaihdunta menee välittömästi säästöliekille. Jos olisin ennen syönyt tämän määrän, olisin taatusti laihtunut, mutta nyt elimistöni on sopeutunut näihin namibia-annoksiin, joten se pitää kiinni jokaisesta kalorista, jonka saa.

Joku asia ei ole syömisessä kohdallaan. Ravitsemusterapeutti varmaan pystyy auttamaan. Tuossa juttua aiheeseen liittyen. Etenkin neljäs (PDF) juttu.
http://www.google.com/search?q=ruokavalio#hl=fi&pq=ruokavalio%20laihdutus&xhr=t&q=ruokavalio+laihdutusleikkauksen+j%C3%A4lkeen&cp=21&pf=p&sclient=psy&aq=0&aqi=&aql=&oq=ruokavalio+laihdutusl&pbx=1&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.&fp=f00aef89b28c7d32&biw=981&bih=651

Virtsan kortisoli oli viime testeissä koholla ja olen menossa uusiin testeihin kuun lopussa. Ruokavalio on katsottu moneen otteesen ravitsemusterapeutin kanssa. Myös leukosyytit yms olivat persiillään.

Wika: tehtiinkö sulle by pass? Siinähän puutoksia voi tulla enempi kuin sleevessä. Jospa syöt liian vähän, siinähän elimistö menee säästöliekillä. Liian vähällä syömisellä tulee nopeasti myös lihaskatoa, joten ois hyvä jaksaa vähän liikuntaakin harrastaa.