Laihtuminen sattuu?

Tää on ihan utopiaa,eikä perustu mihinkään todellisuuteen.
Mulla sleevestä 2½ vuotta.En ole saanut paljonkaan painoa pois ja olin muutenkin pieni leikattavaksi.Mutta ilman leikkausta en olisi saanut tätäkään vähää pysymään poissa-paino nousi vääjäämättä,ja koska olen kipukroonikko ajattelin että tästä olisi apuja.Ja oli siinä sitäkin.

Mutta olen kiinittänyt huomiota että saatuani vaikka viisi kiloa alaspäin(edelleen merkittävä lihavuus)ilmaantuu kivut.Ihan kuin aavekipua,sängyssä öisin,raajoihin sattuu,lonkkiin sattuu,polviin sattuu kun nukkuu kyljellä.Se on ihan kuin "luut" sattuisi kun osuvat patjaan.Jopa olkapäät sattuu.
Kivut lakkaavat kun taas "lihon luiden päälle" sen viisi kiloa.Ihan sairasta ja VARMASTI psykologista.Sillä läskiä on luiden ympärillä ihan entiseen malliin.

Mielellä on ihan uskomaton voima.
Se saa aikaiseksi kaikenlaista hallaa.Tuntuu että mun psyyke yrittää näinkin puolustaa ajatusta että ei ole järkevää laihtua.Sehän sattuu.
Siksi tämä leikkaus on mielestäni vaan toooodellla pieni osa fyysistä operointia,ja psyykkeelle taas aivan valtava ponnistus.
Itselle on ollut vaikea sulattaa että mieli ei pysynytkään mukana,eli mielihalut on ja pysyy.Syön makeaa ja nameja taas ihan jokapäivä,selkeesti korvaan niillä aterioita.Tämä talvi ja pimeyskin siihen vaikuttaa,mutta jos joskus naivina kuvittelin että kaikki syöminen muuttuu,niin mun kohdalla ei todellakaan käynyt niin.
Ainakin minun psyyke taistelee minua itseäni vastaan.

Onneksi olkoon niille joille leikkaus auttoi kokonaisvaltaisesti ja tsemppiä niille kohtalotovereille jotka kamppailevat edelleen oman kroppansa kanssa.

Ja joo,kipuihinhan voi ottaa vaikka Buranaa.Että mikäs tässä....

T

"Mutta olen kiinittänyt huomiota että saatuani vaikka viisi kiloa alaspäin(edelleen merkittävä lihavuus)ilmaantuu kivut.Ihan kuin aavekipua,sängyssä öisin,raajoihin sattuu,lonkkiin sattuu,polviin sattuu kun nukkuu kyljellä.Se on ihan kuin "luut" sattuisi kun osuvat patjaan.Jopa olkapäät sattuu. Kivut lakkaavat kun taas "lihon luiden päälle" sen viisi kiloa.Ihan sairasta ja VARMASTI psykologista.Sillä läskiä on luiden ympärillä ihan entiseen malliin."

Psykologista vai ei? Itselläni sama ongelma. Nyt luuntiheysmittaus tehty. JPK (=jokapaikankipu) lihaksissa, nivelissä ja kalkit ja PTH koholla...viittaisi lisäkilpirauhasen liikatoimintaan (adenooma?). Kuitenkin mietin ensin patjan vaihtamista vastaamaan nykyistä painoani, samoin tyynyn vaihtamista itselleni sopivampaan. Lisäksi yritän huolehtia tarvittavan nesteytyksen määrästä sekä pitämällä ruokapäiväkirjaa yritän saada kalorit pysymään 800-1000 kcal/pv.

Itse olen huomannut samat luukivut, jotka johtuu ihan siitä, että esim. polvet ovat luiset ja sattuvat toisiaan vasten yöllä sängyssä. Uusi pehmeämpi patja tai lisäpetari voi auttaa asiaa. Itse käytän tyynyä polvien välissä tai täkkimyttyä. Sitä läskin puuttumista joutuu kompensoimaan muilla pehmeillä asioilla. Esim. mun takamus puutuu ihan tunnottomaksi sohvalla istuessa. Pitää vaihtaa asentoa tai istua tyynyn päällä.

Minun tapauksessa ei luut kolise toisiaan vastaan.Mulla on pulleroiset jalat ja lanteissakin on läskiä yllä.
Mutta kyllä meilläkin on vaihdettu patjat ja petari,niin kotiin kun mökillekkin.Ennen piti olla mahdollisimman kova sänky,jos selkä reistaili(on useamman kerran operoitu)nukuin mielummin lattialla kun sängyssä.Ja nyt on ostettu patjaa patjan päälle.
Mulla noi kivut on enemmän juur aavesärkyihin rinnastettavia.Uskon että psyyke tekee tepposia.Selittää keholle sairaalloisella tavalla et siihen on syy miksen ole saanut pudotettua painoa vaikka leikkaus tehtiinkin.Säälittävää.
lihavuus on niin monimutkainen juttu.

Mimosa ei auta kuin toivoa, että psyyke tulee pikkuhiljaa perässä. Oletko kokeillut liikunnan lisäämistä? Sen myötä voisit saada aikaan "oikeita" särkyjä ja kroppa kenties unohtaisi haamusärkyilyt.

En tiedä puhummeko samanlaisesta kivusta, mutta läskin puutteesta ei mun kivut ainakaan johdu, luita ei pääse kolisuttamaan vaikka haluais. Mutta enessä pudotin sen 18 kg ( vaikka jotain nyt kyllä tullut takasin....) ja sen jälkeen on tullu nää lonkkien säryt. Luita juimii juuri yöllä, päivällä liikkeessä kipu ei tunnu, mutta pahenee jos liikun päivällä paljon. Mystistä, ja olenkin miettinyt että menisin kyselemään lääkäriltä missä vika.

Painon pudotessa, painopiste muuttuu, ja siitä saattaa seurata selkä, ja jalkasärkyjä.
Näin minulle sanottiin leikkauksen ¨jälkeen. Paikkansa pitää. Aivan älyttömiä särkyjä on ollut. Kun ne ilmaantuvat aika-ajoin, tiedän ilman vaakaa, että paino on pudonnut jonkunverran.
Roppa reagoi aika pieniinkin pudotuksiin.
Kun on valmiiksi huono selkä, ja polvetkaan ei ole enää priimakunnossa, sainkin leikanneelta lääkäriltä lähetteen fysikaaliseen, jossa myös saan ohjeita voimisteluun, ja tuon "voimailulaitteen" käyttöön.
Ja samalla olen hierottanut jalkoja ja selkää. Ja voi pojat, että se on enempi, kuin sata jänistä.
Kokeilkaapa muutkin tuota hierontaa, josko siitä olisi apuja.

Minulla helpottaa kun pidän nukkuessa pientä tyynyä polvien välissä.

Mullakin on laihtumisen myötä tullut alaselkä ja nilkkakipuja.

Jep,olen pirskatin kanssa samaamieltä,että kroppa reagoi aika pieniinkin pudotuksiin.En siis ole ainut jonka "päässä viiraa".Ja joo,kivut juilii nimenomaan levossa.

Mulla selkä reagoinut laihtumiseen, mutta en valita mielummin särky ku läskit