Voi voi voi

Mää en tierä onkohan mua tarkoitettu edes leikattavaksi kun tuntuu etten saa millään edes näitä vaadittuja 5-8 kiloo pois ennen seuraavaa lääkärissä käyntiä joka on 17.4.
Kamalasti koitan ja alkuun aina pääsenkin mutta sitten joku mieliteko voittaa ja syön sellasta mitä ei sais

Olin käsittänyt sen viiime lääkärissä käynnin jotenkin väärin kun vissiin täälläkin voivotelin sitä että musta tuntuu etten pääse koko leikkaus jonoon,mutta nyt tuli kotiin se epikriisi käynnistä ja eihän siinä ollutkaan mitään pahaa tai negatiivista vaan se ihan sama mikä muillakin on että pitää näyttää ensin että saa painoa pois....Anteeksi turha valitukseni ja lääkärin morkkaaminen,,itsessäni olikin vika

En tajua mikä tässä on etten pysty pitämään itseäni irti kaikenmaailman herkuista..sen kyllä uskon että jos mut leikattais niin en kertakaikkiaan uskaltais vaarantaa omaa terveyttäni syömällä sopimatonta tai liikaa.

Mutta kuitenkin olen nyt alkanut miettimään kannattaako mun edes mennä leikkaukseen?vaikka toisaalta tiedän etten ilman apua pääse näistä vaarallisen suurista läskeistänikään eroon TÄÄ ON KAMALAA!!!

Hei älä nyt vaan luovuta yritä sinnitellä vaikka väkisin. Helppoa laihduttaminen ei oo mut eipä ole helppoa elämä reilusti ylipainosenakaan.
Sun täytyy yrittää ajatella kaikkii hyvii puolii mitä laihtuminen tuo tullessaan ja sen voimalla mennä eteenpäi. Tietty se voi tuntuu kaukaselt ajatukselt ku on vielä hommelin alkupäässä mut se tosissaan kannattaa.
Oikeesti se muutos mikä tapahtuu ku paino normaalisoituu on nii suuri et oikeesti vaikee ees selittää. Mäkin oon aina ollu reilusti (lue sairaaloisen) ylipainonen ja nyt nautin elämäst ihan eri tavalla.
Liikkuminen on helpompaa siis oikeesti helppoo, ei tarvii hävetä itteään ihmisten ilmoilla, kukaan ei kyttää, vaatteita saa normaali osastolta ja jopa alennusmyynneistä, itsetunto on kasvanu siis kaikenkaikkiaan nautin elämästä täysillä.
Siis vaikka prosessi kesti nii se kannatti.
Tsemppiä.

möhrötti kirjoitti:Hei älä nyt vaan luovuta yritä sinnitellä vaikka väkisin. Helppoa laihduttaminen ei oo mut eipä ole helppoa elämä reilusti ylipainosenakaan.
Sun täytyy yrittää ajatella kaikkii hyvii puolii mitä laihtuminen tuo tullessaan ja sen voimalla mennä eteenpäi. Tietty se voi tuntuu kaukaselt ajatukselt ku on vielä hommelin alkupäässä mut se tosissaan kannattaa.
Oikeesti se muutos mikä tapahtuu ku paino normaalisoituu on nii suuri et oikeesti vaikee ees selittää. Mäkin oon aina ollu reilusti (lue sairaaloisen) ylipainonen ja nyt nautin elämäst ihan eri tavalla.
Liikkuminen on helpompaa siis oikeesti helppoo, ei tarvii hävetä itteään ihmisten ilmoilla, kukaan ei kyttää, vaatteita saa normaali osastolta ja jopa alennusmyynneistä, itsetunto on kasvanu siis kaikenkaikkiaan nautin elämästä täysillä.
Siis vaikka prosessi kesti nii se kannatti.
Tsemppiä.

Moikka

Kiitos vastauksestasi.Kävin tänään piruttani terveyskeskuksessa vaakalla ja yllätys yllätys painoa oli lähtenyt 4 kiloa
Mä kun luulin että en ole onnistunut ollenkaan tässä painon pudotuksessa ja ettei mun uimisestani ole ollut mitään hyötyä.Sitten mittasin vyötärön joka tyksissä mitattuna oli 124cm niin nyt se oli 120cm...vielä pitää saada painoa toiset neljä kiloa pois ennen 17.4 mennessä kun silloin mulla on taas tyksissä se punnitus.

En tiedä olenko mä lannistunut vai mitä tässä leikkaus asiassa ehkä lähinnä mua pelottaa se että jos en nyt pysty sanomaan EI näille mieliteoille niin mitäs sitten kun on leikattu ja se on vieläpä loppu elämän ratkaisu..toisaalta pelkään kyllä kuolemaakin sen verran etten halua kuolla niin en varmaankaan uskaltaisi edes rikkoa niitä syömis sääntöjä mitä leikkaus tuo tullessaan.

Joku on jutellut en muista täällä vai missä että hänet on leikattu ja siltikin tekee mieli syödä samalla tavalla edelleen ja ettei paino edes kunnolla putoa..mitenköhän se on mahdollista?????

No hyvää pääsiäistä sinulle ja kaikille muillekkin lukioille

En tiedä olenko mä lannistunut vai mitä tässä leikkaus asiassa ehkä lähinnä mua pelottaa se että jos en nyt pysty sanomaan EI näille mieliteoille niin mitäs sitten kun on leikattu ja se on vieläpä loppu elämän ratkaisu..toisaalta pelkään kyllä kuolemaakin sen verran etten halua kuolla niin en varmaankaan uskaltaisi edes rikkoa niitä syömis sääntöjä mitä leikkaus tuo tullessaan.

Joku on jutellut en muista täällä vai missä että hänet on leikattu ja siltikin tekee mieli syödä samalla tavalla edelleen ja ettei paino edes kunnolla putoa..mitenköhän se on mahdollista?????

Toki on hyvä käydä tuo mainitsemasi taistelu mieliteoista läpi ja toivottavasti selvitä siitä voittajana.
Mutta, leikkauksen (ohitus) jälkeen mielitekojen esiintyminen on todella harvinaista.
Vain joku hassu prosentti kärsii mielihaluista ja loput joutuvat lähinnä pakottamaan itsensä syömään.

Toki on ryhmä ihmisiä, joilla syöminen on ollut psyykisellä tasolla niin oleellinen osa elämää, että heitä ei pitäisi leikata
lainkaan, ennen kun "tavasta" on päästy eroon, koska leikatun on huolehdittava oikeista määristä, ettei paikat hajoa.
Onneksi kuitenkin vatsa tai se, mitä siellä on jäljellä kertoo kyllä että lopeta jo.

Yli vuosi leikkauksesta saattaa esiintyä kiireisiä päiviä jolloin myöhään illalla huomaa, ettei ole syönyt mitään koko päivänä.
Silloinkaan ei ole nälkä, mutta käsien vapina yms. oireet muistuttavat asiasta.
Ja nyt pystyy (muistaesssaan) syömään esimerkiksi lounaalla normaali annoksen. Ei siis mitään entisen elämän super hyper
annosta, vaan sellaisen normi ihmisen annoksen. Rauhallisesti ja hyvin pureskellen lounaspaikan annokset uppoavat hyvin.

Tiivistettynä asia on se, että ennen eli syödäkseen ja nykyisin syö elääkseen.

Juur sitä että kun koko elämänsä on syönyt mitä haluaa.Laihduttaessakin(siis lukemattomia lukemattomia kertoja elämässä)kuitenkin on voinut "pelata",kun on sortunut,niin sitten sitä on kiristänyt ja soimannut itseään(kestää sekunnin)ja sitten kuitenkin nimenomaan joku hyvellys korvaa taas kaiken pahan olon.Ja siinä sitä taas ollaan.
Mulla ainakin, oon muka opetellut täsmä-syömisen,ja hallitsen pääkopassani "oikean"normaalin arki syömisen,eli ei mitään diettiä,vaan perheen kanssa terveellisen syömisen.
Määriä vähentämällä ym uskon että pärjään leikkauksen jälkeenkin.MUTTA MITÄ TEEN SILLE PÄÄKOPALLE;JA KAIKELLE SILLE MITÄ MIELITEOT TEKEE SIINÄ ATEROIDEN VÄLILLÄ??????!!!??
SE pelottaa ihan vietävästi.Sillä milla on todella mielitekoja,ja niihin sorrun.
Mulla on sleeve kuukauden päästä.Nyt mullekin hiipii pelkotiloja.Annanko silpoa itseni,jos kuitenkin tungen sisään kakkaa.
Fyysisesti tää taakka saadaan pois mutta miten hoituu se psyykkinen syöminen?

Eikö muilla oo tullu näitä aatoksia?
Kyllä mua mietityttää vakavasti.Pelottaa.

Samanlaisia mietteitä oli itsellänikin ennen leikkausta (ohitus leikkaus). Minä joka olin tottunut syämään iltaisin vaikka lehmän, ja aamuisin en saanut menemään mitään sisälle paitsi sitä kahvia joka lähtöön. Olin useasti syömättä neljään iltapäivällä asti ja sitten se alkoi. Vähän väliä jotakin suuhun, ei väliä kaloreista tai muistaakaan hömpötyksistä. JA itse ajattelin ettenhän minä mikään suurisyömäri ole, paastonnut melkein koko päivän.

Muttä toi leikkaus saa ihmeitä aikaan MIELITEOT UNOHTUU VÄHITELLEN JA TÄYDENOLON TUNNE TULEE JO VÄHÄSTÄ. En osaa oikein selittää miltä tuntuu mutta ruoka ei ole kokoajan mielessä. Saa oiken hakemalla hakea mitä tekis mieli. Monille heti alussa on tullut makean inho, mutta minulle vasta parinkuukauden päästä. Ei se ole oikein inhoakaan vaan koska voin vieläkin syödä n. yhden pallon verran jätskiä, mutta varsinaisista karkeista tulee huuono olo. Suklaata en ole vielä kokeillut jätän sen kunnian Fatzerin siniselle muutaman päivän päähän. Jos se ei tunnu hyvältä niin sitten on maailma mennyt mullinmallin niin paljon rakastan tuota suklaata.

MAlttia ja optimistiä sinulle mimosas

Hiljaa naureskellen aattelin että mitäs kivaa ainetta ne siellä käyttää nukutuksessa ,jotta mieliteotkin saivat lähtemään..niin että voiskos sen kemiallisen kaavan tonne Turkuun faxata

Eiköhän tää tästä!Mitä ihanimpaa kesän jatkoa Sulle,seuraan innolla kuulumisia!!!!


Wau-oon sen verran noviisi etten ollut edes huomannut että kukkani löytyy myös hymiöistä!
Kiitos!Se on hauska juttu!