Tuikku68 esittäytyy

Hei Tuikku!
Otan osaa, sinulla on sama kaveri vuokralaisena, josta minä pääsin viimein eroon. Varmaan erilaisia käytänteitä on, mutta minulla ei ollut vielä lähetettä siinä vaiheessa, kun bakteeri todettiin. Kaksi lääkekuuria jouduin syömään ja se homma viivästytti prosessia melkein 5 kk. Toivon, ettei sinulle käy niin, koska leikkuuaikahan sinulla jo on!

Kiitos Elämä edessä!
Toivon todella, että saataisiin hoidettua pikaisesti. Miten se tutkitaan onko poistunut? Verikokeilla?

Hei vaan!
Sitä voidaan testata tähystämällä, verikokeella, puhallustestillä ja ulosteesta. Minä annoin molemmilla kerroilla sen viimemainitulla tavalla. Kun se aikoi olla minussa niin tiiviisti, lähdin sotaan sitä vastaan! Se tykkää olla happamessa mahalaukussa, kahvi mm. lisää happamuutta. Söin emäksisiä ruoka-aineita= useat vihannekset, kurkku, appelsiini, rusina, omena ja join jopa omenaviinietikkaa. Apteekista kysyin kaiken mahdollisen, mikä voisi haitata lääkkeen imeytymistä! Sieltä ostin myös Molkosanjuomaa. Minulle kerrottiin, että joulukuussa olisi tehty leikkaus henkilölle, jolla ainakaan ei haitannut heliko, mutta itse en sitä varmasti tiedä. Onnea häätöön!!

Ihanaa, että pääset leikkaukseen ja noin pian!!! Olisi kohtuutonta vaatia odottamaan!! Onnea!!

Tuikun kanssa törmättiin eilen Peijaksessa, kaikki varmasti menee hienosti ja pääset pikkumahojen joukkoon;)

Oli kiva tutustua Kinuskiin!
Kivaa oli kuulla myös, ettei leikkauspäivää siirretä, vaikka helikobakteerin häätö ei olisi onnistunut. Nyt vaan innolla odottelen... vajaa pari viikkoa vielä!
Ja painonpudotukseenkin oltiin tyytyväisiä, paino on nyt 105,5 ja vielä ehtii lähteä lisää.

ELÄMÄÄ LEIKKAUKSEN JÄLKEEN
Nyt on leikkauksestani (GBP) kulunut 11 päivää. Pikkuhiljaa alkaa olo helpottua. Ensimmäinen viikko oli kohdallani aikas vaikea, syöminen / juominen otti koville, ei vaan maistunut mikään ja kunto meni aika huonoksi. Labrakontrollissa jouduin käymään viime maanantaina tulehdusarvojen takia, ja soittivat tiistaina Peijaksesta, että munuaisarvot olivat nousseet, ja jos ei juominen ala luonnistua, niin sitten Peijakseen tiputukseen.

Pakko oli alkaa tsemppaamaan juomisen suhteen, ja yht äkkiä alkoi syöminenkin maittaa. Ja piristyin ihan silmissä. Nyt on siis jo ihan hyvä olo, ja ruokaakin tekee mieli. Nälkää en tunne, mutta himoja kylläkin, eli ihan selvästä ruokaholismista olen kärsinyt. Makeata ei tee mieli enemmänkin suolaista... perusruokaa ja lisäksi mm. pizzasta jo haaveilen. Ruokamääristä sen verran, että 2 dl menee ihan heppoisasti. Ihan pelottaa paljonko sitä voisi syödä, jos kokeilisi. Mahakipuja ei ole enää ollut, pahin päivä oli viikko sitten perjantaina, kun suoli vaan huusi ja oksensin kolme tuntia, ja kivut olivat rintalastan alapuolella. Taisi olla jokin suolitukos.

Sitten mielialasta, edelleen joskus (etenkin öisin) mietin oliko oikea ratkaisu lähteä leikkaukseen. Kivaa on kun kilot putoavat, mutta kuitenkin ruokaholistina toivoisi edelleen, että voisi joskus syödä vielä esim. seisovassa pöydässä, tai kokonaisen pihvin kermaperunoilla.... ja kaikkea tällaista hullua. Mutta vain yhden kerran olen tosissani katunut leikkausta, oksentaessani kolme tuntia kovissa kivuissa! Tulevaisuuskin pelottaa, että mitä jos lihoaa takaisin.... kun tuo ruokakin maittaa jo nyt niin hyvin.

Painokin on alkanut nyt kivasti pudota. Olin kuullut, että monelta putosi jo tyyliin kolme kiloa sairaalassa, mutta meikäpä oli niin turvoksissa, että tuli kotiin viisi kiloa painavampana, kun lähti leikkaukseen. Olo tuntui tosi huijatulta, vaikka järki sanoikin, että turvotusta tää vaan on. Nyt on kuitenkin jo leikkauspäivän aamusta pudonnut 2,5 kiloa.

Tulihan tässä näitä tuntoja vähän purettua. Ei muuta kuin hyvää kevättä meille leikatuille ja leikkaukseen meneville!

Hyvin on painoa mennyt pois! Ja lisää lähtee..
Mulla mennyt leikaukseen jälkeen kota jo -7 kg. No mulla on tietty jo kohta 4 viikkoa mennyt.

Tuikku, minä olen huomannut itse tuon (ihan ilman leikkausta siis) että jos ei juo, ei myöskään mene alas ruoka. Hyvä, että sulla alkoi tilanne helpottaa olosi suhteen. Sieltä se kohta humahtaa painokin alas lisää, kun lähtee kaikki turvotukset liikkeelle ja pääset muutenkin paranemaan tuohon itse operaatioon liittyvistä vaivoista. Hieno pudotushan tuo 2,5kg on jo sekin!

Tsemppiä toipumiseen!

Päivittelenpä minäkin tänne hieman kuulumisiani.
Tänään tuli kuluneeksi 9 viikkoa leikkauksesta, enkä kadu todellakaan yhtään. Alku oli hieman hankalaa oksenteluineen ym. mutta nyt jo elämä sujuu kivasti. Voin hyvin käydä ulkona syömässä ja kahvittelemassa kavereiden kanssa, ehkäpä olen oppinut syömään suht hyvin, koska en enää pahemmin oksentele. No joskus iltaisin, kun tulee herkuteltua liikaa.

Painoa on pudonnut leikkauksen jälkeen yli 13 kiloa ja yhteensä 21 kiloa. Bmi on nyt 35.1. Elämä on mukavaa, kun vanhoja vaatteita mahtuu taas päälle ja jaksaa enemmän harrastaa liikuntaakin. Kerran viikkoon olen käynyt lenkillä, jopa juoksemassa. Minä, joka olen aina vihannut juoksemista veren maku suussa . Lisäksi punttiksella käyn kerran viikossa ja syksyllä aion taas jatkaa ihanaa zumbaa.

Kaikille leikkausta harkitseville voin kyllä leikkausta suositella! Ainakin minulla on kokemukset olleet positiivisia.
Kesää odotellen!