Laihdutusleikkaus (lihavuusleikk.) - 

Hei,

etsiskelin tietoja laihdutusleikkauksesta ja päädyin tälle sivulle, rekisteröidyin ja nyt ajattelin esittäytyä.

Olen vielä vähän aikaa 42v nainen, olen ollut koko ikäni ylipainoinen. Jos olisin nyt sen painoinen, mitä olin teininä (n. 80kg), niin ei tarvitsisi leikkaustakaan miettiä. Miten tyytymätön silloin olinkaan itseeni ja ihan turhaan! Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna kaikki muutkin tuntuvat olleen tyytymättömiä MINUN ulkonäkööni ja jossain vaiheessa ajauduin siihen, että uskoin muiden sanat ja annoin itseni lihoa. Läski on ollut hyvä suojapanssari..

Kun lähdin opiskelemaan, niin opiskelijaelämä alkoi maistua ja paisuin kuin pullataikina. Ja sitten vasta kaikki räjähti käsiin, kun mieheni löysin ja sain lapsen: sektioon mennessä puntari heilahti 154 kiloon ja koska lapsi syntyi alle kilon painoisena keskosena, murehdin ja lihoin lisää. Pari vuotta painoin 150-170 kg (vaikea sanoa tarkasti, koska oma vaaka ei mitannut yli 150 kilon, mut lapsen neuvolassa käyntien yhteydessä kävin salaa vaa'alla). Aloin nutrata ja pudotin 40kg. Siitä on nyt aikaa 15 vuotta (painoin nutrauksen jälkeen 123kg). Sen jälkeen paino on pysynyt "aisoissa" (     ). On se paino senkin jälkeen sahannut ylösalas, puntari on näyttänyt 115-140kg.

No, tämän vuoden helmikuussa kävin lääkärissä uusimassa lääkkeeni ja mainitsin lääkärille, että olisin kiinnostunut laihdutusleikkauksesta. Siitäpä alkoi sitten tämä ura. Huhtikuun alussa pääsin 'ohituskaistaa' pitkin sisätautilääkärin vastaanotolle (paino oli 137,5 kg, tuplasti liikaa 170cm pitkälle) ja siitä sitten ravintoterapeutille ja ja ja.. Kuukausi sitten kävin gastroskopiassa (se oli just niin karmeaa kuin muistinkin) ja viikko sen jälkeen tuli aika leikkaukseen. Näillä näkymillä leikkaus on joulukuun puolivälissä.

Pelottaa ihan helvetisti. Mitä jos kuolen sinne leikkauspöydälle? Tai saumat ei pidä ja tulee sisäistä verenvuotoa? Teini jää ilman äitiä ja mies ilman vaimoa. Muistaako kukaan minua hyvällä? Tuoko kukkia haudalle... Tai osaanko leikkauksen jälkeen syödä oikein? Mitä jos leikkaus ei tehoakaan minuun?..

Siksi mä olen tällä palstalla, hakemassa vertaistukea. Lueskelin jo leikattujen kokemuksia ja tulin siihen tulokseen, että pakko on yrittää. Ei se pelkääminen auta yhtään mitään, tekee vaan oman olon kurjaksi (hyvä selitellä itselle, vaikka kuinka sitä yrittää työntää nuo ajatukset taka-alalle, niin siltikin välillä iskee pakokauhu..)

Onko muita pelkääjiä?

Yt,

Pyllerö