Lyltsy Espoosta esittäytyy

Olen kahden alle kouluikäisen lapsen äiti Espoosta. Olen menossa yksityiselle leikkaukseen toukokuussa, jos kaikki tutkimukset on ok. Tavoitteena on saada täältä vertaistukea, ohjeita ennen leikkausta ja sen jälkeen.

tv: Lyltsy

MOI LYLTSY!

Tervetuloo sakkiin....elät jänniä aikoja............TSEMPPIIIIIIIIIIIIIIIIIIII

Hei Lyltsy,

Täältä foorumilta löytyy todellakin paljon hyvää tietoa meille leikkaukseen meneville ja varmasti leikkauksen jälkeenkin.

Olen samassa tilanteessa kuin sinäkin. Yksityisen kautta olen menossa leikkaukseen 14.4.. Nyt eneilen siihen asti. Lapset ovat kyllä ihania, kun huolehtivat, että ethän äiti vain syö mitään kielettyä :)

Tervetuloa!

Kiitos toivotuksista!

Olen taistellut painoni kanssa aina, ja vaikka olen varmaan satoja kiloja laihduttanut, niin pidemmällä aikavälillä paino on jatkuvasti nousussa. Elämäntilanne/työ, annoskoot ja liikkumattomuus on päällimmäiset syyt tähän. Nyt alkaa olla ensimmäisiä oireita painosta, polvet kipeytyvät, mahdollinen verenpainelääkitystarve ja diabetes-epäily. Joten ravitsemusterapeutinkin sanoin "parempi aiemmin kuin myöhemmin" on mustakin tässä tapauksessa järkevä ratkaisu. Tavoitteena on vielä 25 vuotta työuraa terveenä, energiaa lasten kanss touhuamiseen jne.

Joku tuolla kirjoittikin että hänelle on myös tärkeä että ei periytä tätä ylipaino-ongelmaa lapsille, siitä on ihan tutkimuskin tehty että äidin laihdutusleikkaus vähentää lasten ylipainoa. Toivotaan niin!

Selkeästi näyttää olevan jotain eroja noissa valmistautumisohjeissa ja -käytännöissä. Mulla esim. tämä "eneily" on ohjeistettu että tärkeintä on että paino ei nouse, mutta kilomäärä jonka saa pudotettua ei ole merkityksellinen. Pari kiloa olen tänä vuonna saanut pois ennen ravitsemusterapeuttikäyntiä, nyt olen tutustunut VHH-ruokavalion saloihin ja pyrin vähentämään valmiiksi jo hiilareita ja syödä tiheästi ja proteiinit ensin. Ja juoda aterioiden välissä.

Saa nähdä kuinka käy suunnitellun leikkauksen, tulehtunut ja märkivä umppari leikattiin kiirastorstaina tähystyksellä, kirurgin konsultaatiossa 12.4.2010 selviää, voiko 1,5 kuukautta umpparileikkauksen jälkeen leikata. Jorvin kirurgin mukaan n. kuukausi tästä hänen mielestään voisi leikata, mutta leikkaava kirurgihan sen tietysti päättää.

Olihan erilainen pääsiäinen kuin mitä suunnittelin.

No sinähän tempasit sit oiken kunnolla!

Ei sulle ainakaan kiinnikkeitä varmaan vielä ehdi muodostua ....luulisin!
Mut avattiin seuraavana päivänä uudestaan.....no se nyt ei ehkä ole sama asia, eihän ne haavat ollu ees ehtiny mennä kii!

Tsemppii nyt kovasti toivottavasti hommasi etenee niinkuin on suunniteltu!
PEUKKUJA SULLE!

Leikkauspäätös tehty kirurgin konsultaatiossa! Ensi viikolla tarkentuu onko se se 17.5. vai myöhempi aika toukokuussa tai kesäkuussa. Labralähete odottaa työterveydessä. JEE!

Mulle ainakin painotettiin viimeisten viikkojen eneilyä, koska sillä saadaan maksa pienenemään,jotta näkyvyys ja tila leikkauksessa on parempi.Mulle tehtiin GBP tähystyksessä.Avoleikkauksessa ei luulisi olevan merkitystä.Kilomääristä sanottiin prosessin alussa vain ettei saa nousta.

Se on sitten menoa nyt, leikkaus on maanantaina klo 13. Sairaalaan on mentävä klo 11 ja varauduttava olemaan pari yötä siellä. Perhe kyselee että jännittääkö, eipä juuri. Parin vuoden sisään umppari - ja sappikivileikkauksessa tähystyksellä olleena en osaa jännittää.

Kotiin on varattu nestemäisiä ruokia loppuviikon varalle. Vähähiilihydraattista ruokavaliota vähintään 3 tunnin välein olen pyrkinyt noudattamaan jonkun aikaa, sekalaisella menestyksellä. Töissä on välillä sellaista haipakkaa että ei meinaa muistaa säännöllisyyttä syömisessä ja juomisessa, joten tiedän että tähän on kiinnitettävä huomiota myös jatkossa.

Pitäkää peukkuja! Kerron kuulumiset heti kotiin palattuani.

Onnea uuteen elämään!

Tsemppiä reissulle!

Menen maanantaina kaverin kyydillä Terveystaloon vähän ennen yhtätoista. Paino 113.5 kg. Sairaalavaatteisiin, pitkiin tukisukkiin ja sairaalapedille kanyyloitavaksi. Valtimokanlyylin laitto ei ollut kiva, sattui aikas paljon, mutta sitä tietty sitten saatiin kaikki tarvittavat verinäytteet ja verenpainetiedot. Esilääkitys oli lievempi versio kuin esim. umpisuolileikkauksessa.

Kirurgit ja anestesialääkäri ja - hoitajat kävivät kertomassa tulevasta ja kyselememässä viimehetken mietteitä. Levollisena olin, ammattitaitoista väkeä.

Leikkaussalissa asettauduin hoitajien tukeman "säkkituolin" päälle joka sitten jähmetettiin tukemaan asentoa kun siitä imettiin ilmat poiis. Happea hengittelin ja sitten sain unilääkkeen. Heräsin leikkauksesta hetimiten koska siirryin itse säkkituolista omalle sängylle. Kaikki oli mennyt leikkauksessa hyvin, reilun 1,5 tuntia lähdöstä paluuseen omalle sairaalapaikalle kului aikaa.

Sain lääkkeitä kanyyleihin ja torkahtelin. Illalla katselin lätkämatsia. Yön nukuin melko hyvin. Vessassa kävin 2-3 kertaa illan ja yön aikana. Muistin soittaa kotiinkin jossain vaiheessa iltaa että kaikki on mennyt hyvin. Vettä sain hörppiä lusikalla.

Kirurgit ja anastesialääkäri kävivät juttelemassa, leikkaus oli mennyt erinomaisesti.

Aamulla sain vettä ja jugurttia ja energiajuomaa. Mahassa nipisteli ja tuntui ilmaa, ja se olikin ainoa kipu, sen verran hyvin oli joko lääkitty tai ei kauheasti ollut kipuja. Kävin suihkussa. Päivällä sain keittoa ja illalla toisen annoksen (reilun desin). Vettä hörpin pillillä ja puhaltelin vesipulloon letkun läpi, keuhkojen toiminnan varmistamiseksi. Illalla opettelin pistämään napapiikin, mukaan tulee 10 päivän kuuri tukoksia estävää lääkitystä joka pitää itse napapiikkeinä pistää. Napapiikki on navan ympäristöön eli siis ei-lihakseen pistettävä piikki.

Illalla ja aamulla sain hoitajalta ja ravitsemusterapeutuilta ohjeita kotihoitoon, labralähetteen sekä varattiin jälkitarkastusaika kirurgille 7.6.2010. Ravitsemusterapeutti soittaa loppuviikosta ja sovitaan käynti. B12-resepti tuli myös mukaan, 3-4 kuukauden välein työterveydessä käytävä se pistättämässä.

Lähdin taksilla kotiin ennen klo 11.

Meitä leikattiin 4 henkilöä maanantaina Lauttasaaren Terveystalossa, 3 naista ja yksi mies. Kaikilla homma sujui ymmärtääkseni yhtä mallikkaasti.

Nyt täällä kotona lepäilen, olen tehnyt kevyitä kotihommia ja syönyt keittoa/jugurttia parin tunnin välein ja juonut vielä näissä väleissä. Kun mies ja lapset tulevat kotiin, pitää lähteä käymään apteekissa ne napapiikit ja kipulääkkeet varuiksi(burana, litalgin) hakemassa. Ja jos löytyy energiajuomia niin niitä pitäisi kanssa 1/päivä pyrkiä juomaan että vähimmäismäärä 60g proteiinia tulisi päivässä täyteen.

Tästä se uusi elämä pikkuhiljaa lähtee :)

Tosi hyva selostus, auttaa varmasti niita joita ei viela ole leikattu. Hyvaa toipumisaika sulle, toivon, etta kaikki menee jatkossakin yhta hyvin. Ja miks ei menis. Nyt saat sitten alkaa sen puntarilla ravaamisen, niinkuin me kaikki. Jessus etta on kivaa punnita itteensa kun se paino tippuu aikalailla tasaisesti. Ja alussahan se tuntuu ihan solahtavan pois, ilman mitaan erityisia ponnistuksia.
Nauti olostasi, tasta tulee sulle tosi mielenkiintoinen vuosi!

Onnea hyvin sujuneesta leikkauksesta, Tuosta Buranasta sekös on nykyjään sallituiden listoilla koska silloin kun minut leikattiin 9.11.09 niin se oli todella pannassa kun aiheuttaa haavaumia liitoskohdassa ja mulle määrättiin kipuihin Panadolia.

Kiva lukea onnistunutta kertomusta.

Onnea Lyltsy uudelle elämälle!!!

Itse kävin leikkauksessa samaisessa paikassa 22.3.10, eli reilu 8 vko:a sitten. Olen tosi tyytyväinen ja paino on tippunut jo 11,5 kg! Elämässäni tuon jälkeen ei ole tapahtunut mitään muuta kuin positiivisia asioita :)

Sinulla on ihana kesä edessä....paljon aurinkoa Sinulle!!!

Kiitos Sarlam! Mukava kuulla, kun jotenkin se painon tippuminen on mulle vielä "uskon asia". Ja mäkin uskon että tää on tosi positiivinen juttu koko elämälle, vaikkei siinä nyt kyllä mitään suuurta valittamista ole ollut tähänkään mennessä.

Ihan mukavasti on lähtenyt kotonakin, energiajuoma tosin teki vähän heikon olon, en tiedä onko liikaa makeutta vai joinko liian nopeasti tms., mutta esim. viili pienellä tipalla sokeritonta hilloa oli tosi namia eikä tunnu heikotusta syömisen jälkeen.

Saikkua on 2 viikkoa, mutta ensi viikolla varmaan on jo ihan liikkuminenkin erilaista, kuitenkin nyt vielä vähän joutuu varomaan noita mahan arpia. Toivottavasti ei enempää tarvi saikulla kärvistellä.

Olisi kiva joku tapaaminen tänne pk-seudulle saada, olisiko muita innokkaita?

Eka viikko takana, melkein - 4 kiloa, eikä nälkä ole ollut lainkaan. Tosin kun syö 2-2,5 tunnin välein, vaikkakin vähän, ei se tietty ehdi tullakkaan. Pari kertaa on iskenyt se huono olo sokerisesta energiajuomasta ja liian rasvaisesta (kotletti).

Pidän ruokapäiväkirjaa, jossa laskeskelen että nestettä ja proteiinia tulee riittävästi. Aika normaalia ruokaa olen pystynyt jo syömään, kun muistaa hyvin pureskella.

Aika nopeeta uskallat syödä jo. Itellä leikkaus tehty 11.5 ja syön vielä neste/sose ruokia. Itse pähkäillyt koska sitä uskaltais kokeilla vaikka näkkileipää, tekee niin kovin mieli leipää.

No ohjeet oli että 1-3 päivää nestemäistä, sen jälkeen pehmeää ruokaa 2 -3 viikkoa. Ja pehmeää ruokaa tulee suurinpiirtein kaikesta jos sen pureskelee hyvin.

Kyllä mä olen kuulostellut joka ruokailun jälkeen mahaa ja hörppinyt vettä perään ruoan jälkeen. Ei ole vielä tullut takapakkia. Tuolla toisessa viestiketjussa laitoin ihan ruokapäiväkirjanikin esille.

Kyllä näkkärii voi narskuttaa jo kunhan antaa sen mennä ihan mössöksi suussa ennen ku nielasee...vähän nestettä avuksi niin johan on mössöö!

TSEMPPIIIIIIIIIIII

PS. NÄKKÄRI MÄTITAHNAN KANSSA IHANA HUIKOPALA! :)

Ruokailut sujuu edelleen hyvin, tänään käväisin töissä kokouksessa (saikku on kyllä vielä kesken) asiakkaalla ja söin asiakkaan tarjoaman lounaan, eikä kukaan varmaan edes hirmusti ihmetellyt, vähän tietty söin, mutta hitaasti keskustelun lomassa kalaa ja fetasalaattia ja hyvin meni. Tosi kiva, koska ensi viikolla on parikin iltatilaisuutta.

Piti kuitenkin soittaa leikanneelle kirurgille, kun mahassa on eilen illasta lähtien tuntunut uusi kipu, piti ottaa ihan buranaa. Yöllä en pystynyt nukkumaan tästä syystä lainkaan kyljellää, kuten olen muina öinä jo viikon ajan pystynyt. Navan ja yhden leikkaushaavan välillä tämä vetävä kipu, lääkäri sanoi että mulle oli laitettu yksi syvempi tikki, joka on sulava mutta järeampää lankaa ja sulaminen kestää kuukauden. Suolen liikkuessa voi tälläista kipua esiintyä, ei tarvi olla huolissaan jos vatsa toimii ja voi syödä eikä ole huono olo. Jos kipu jatkuu yli viikon, tuntuu jatkuvasti tai aiheuttaa muita oireita, voi sitten mennä näyttäytymään Terveystalolla.

No rauhoituin noista kommenteista.

Eilen paistoin hiilaritonta(hiilariton.fi) suklaakakkua, jossa on 20g proteiinia eikä sokeria siis. Voi että oli pieni pala ihana kahvin kanssa. Mitään makeeta en uskalla ottaa huonon olon pelossa.

Mahtava fiilis, hyvä olo ja paino putoaa!

Kirurgilla kävin 7.6.2010. Veriarvot kunnossa. Hän poisti muutaman sulavan tikin, kun ne irvistelivät esim rintaliivin alla.

Ravintoterapeuttia kävin myös tapaamassa. Käytiin läpi ruokapäiväkirjaa ja todettiin että hyvin menee, proteiinia pyrin syömään joka aterialla, leipää harvoin ja hiilareita muutenkin vähemmän, paino putoaa sopivaa tahtia. Kevyttuotteisiin en juuri koske, vaan juustot ja jugurtit on normaaliversioita. Makeaa joudun välttämään siksi että siitä tulee huono olo. Mutta periaatteessa voin syödä melkein mitä vaan, kunhan syön tarpeeksi vähän.

Ihaninta on että vaikka syö sen pienen annoksen, ei yhtään jää harmittamaan koska sillä lähtee se nälkä, jos sitä edes on ollutkaan. Se on suurin ero aikaisempiin dietteihin. Nälkää ei muutenkaan oikein tunne, eli syön kellon mukaan 6-7 ateriaa päivässä.

Itse huomaan vaatteissa painonpudotuksen, mutta onneksi on kaappi täynnä vaatteita jotka oli jääneet pieneksi. Ainoa mikä harmittaa on että 3 uudet kalliit rintaliivit on jääneet isoksi. Mieskin on kommentoinut että on havainnut laihtumisen.

Sosiaalisissa tilanteissa yksi asiakas ihmetteli miksi en syönyt pääruokaa illallisella, totesin etten nykyään pysty syömään kovin paljoa. Alkoholia olen voinut nauttia sen verran (punaviini, kuiva siideri) että senkään osalta ei ole ollut ongelmia "edustustilaisuuksissa".

Ihana kesä!

Sama juttu täällä ................ainoo kun harmittaa on kalliit isoksi jääneet rintsikat.......täytyy vissiin tuunata niistä käsilaukut! :)
TSEMPPIIIIIIIIIIIIIIIIIII