Nelluskan matka palleroisesta .... niin mihin sen näkee sitten...(sleeve)

Heipsansaa!

6,5viikkoa leikkausaamuun. Sitä odotan innolla, KAUHULLA, ristiriitaisin miettein, vaikka ajatukset sahaa ristiin ja rastiin uskon, että kuitenkin päällimmäisenä on odottava tunnelma positiivisella kannalta.
Pelkään, että teen elämäni virheen, ja mietin et miksei mussa vaan oo tarpeeksi itsekuria. Itsekuria ja tahtoa laihtua normaalipainoiseksi ilman leikkausta, syyllisyyttäkin. Vakuutan aina lähipiirilleni olevan sinut kilojeni kanssa, vaikka oikeasti irvistän peilikuvalleni. En tykkää olla näiden läskieni kanssa, vaikka pärjäänkin (vielä ainakin).

Olen ollut viimeiset lähes 15vuotta lihava, siitä lähtien kun ensimmäisen lapseni sain, sen jälkeen kilot ovat vain kasvaneet raskauksien myötä. Väsymys perheen pyörittämisen jälkeen ei ainakaan lisää jaksamista rehkiä oman painonsa kanssa.

Sitten mietin, että miksi häpeän tätä asiaa? Olen pitänyt laihdutusleikkaukseen menoni täysin itselläni, vain aviomieheni asiasta tietää. Kukaan muu ei, enkä aiokkaan kertoa. Onko muita samanlaisia? jotka eivät halua repostella asiasta julkisesti? En edes itse tiedä miksi häpeän niin lujaa asiaa... Olen kotiäitinä, joten minun ei tarvitse selitellä kotona oloani eikä ruokailuani kellekkään. Suvussani on yksi lihavuusleikattu, ja tunnen kohtalaisesti yhden. En kuitenkaan ole koskaan heidän kanssa syvällisemmin asiasta puhunut.

6,5viikkoa... Se menee tosi nopeasti. Menispä jo aika äkkiä (tai sitten ehkäpä ei kuitenkaan... KÄÄKS)

Nelluska

Hei nelluska ja tervetuloa!

Mä olen pitänyt leikkaukseni täysin oman perheen sisällä. En ole kertonut kenellekään, että kävin laihdutusleikkauksessa (mies ja poika tietävät), muille kerroin, että kävin refluksileikkauksessa. :p Muut ovat toki huomanneet kilojen lähtemisen, mutta lopullista totuutta eivät tiedä enkä aio kertoakaan. Hävettää vissiin, kun en pystynyt ilman ohitusta laihduttamaan.
Mut siis leikattiin joulukuun puolivälissä 2015.

Tsemppiä, 6,5 viikkoa menee tooooodella nopeasti..... vaikkei haluaisikaan.

Mä en ensin kertonut kuin miehelleni ja äidille.

Reilu vuosi leikkauksen jälkeen rupesin kertomaan kaikille jotka viitsivät kuunnella

Aluksi häpesin sitä, että en pystynyt laihtumaan ilman leikkausta, nyt taas toivon, että kun kaikki tietää leikkauksesta niin "ryhmäpaine" pitää minut kurissa ja nuhteessa. Koska olisihan nyt hirveätä lihoa takaisin kun kaikki tietää mitä minulle on tehty

Trintilla ja Pyllerö

En siis aivan ole erikoisuus muiden joukossa 25.7. alkaa eneily,jolloin käyn myös tk:ssa puntarilla. Eneily tuskin tuottaa vaikeuksia. Pudotusta pitäis saada 5vko 5-7kg, joka tuskin tuottaa ongelmia. Ainakin enemmin jo ekassa viikos lähtöö se 2-3kg..

Tänään kävin apteekissa hakemassa klexanet ja somacit... Asia siis etenee pikku hiljaa...

Sitten tiedustelua, kuinka kauan ootta ollut "huonossa kunnossa" siis sellaisessa ei työ-kunnossa? Sairaslomaahan vissiin kirjotetaan se 3vko. Onko koko aika sellaista, ettei periaatteessa olisi työkunnossa. Itse oon tosin kotona, mutta lastenhoito jne. mietityttää...

nelluska, mä teen toimistotyötä, multa kiellettiin maitopurkkia painavampien asioiden kantaminen. Mies kantoi kauppakassit, ekan viikon aikana ei ees tehnyt mieli kantaa mitään, mutta myöhemmin alkoi ärsyttää.. Toivottavasti sun lapset ei ole ihan pieniä, koska nostella ei ensimmäisinä viikkoina saa. Kannattaa pitää lihaskunnosta huolta, mulla on esim. vasemmasta käsivarresta hävinnyt lähes kaikki lihakset. (Olen käynyt fysioterapeutilla vasemman olkapään jumin takia ja hän totesi saman kuin minäkin, että lihaksia ei käsivarresta enää juurikaan löydy. Tämä oli vähän off topic, sorry).

Mut leikattiin joulukuun 15. päivä, joten työpäiviä olisi ollut muutenkin tosi vähän. Sain 3 viikkoa sairauslomaa, olisin ollut työkunnossa aikaisemminkin, mutta tuo aika oli syömisen uudelleenopettelun kannalta tärkeää. Mun piti muutenkin pitää lomaa vuodenvaihteessa, vaan sairausloman takia jäi pitämättä.

Eli eli.. 3 viikkoa sairauslomaa ei ole ollenkaan liioiteltua, ei niinkään kipujen takia, vaan sen takia, että ehtii tottua uudenlaiseen syömiseen.

On pienet lapset meillä 😐 Täytyy keksiä jotain, sillä kantelua on paljon ja vaipanvaihtoa kun kaksi vaipoissa viälä. No osaapahan varautua 😊

Tyrävaara on olennainen, joten kun fyssari tulee käymään ennen kotiuttamista, niin kysele viimeistään häneltä kaikki mahdolliset otteet lasten kanssa.

Onnea leikkausajasta ja tervetuloa mukaan joukkoon turisemaan!
Niin tuttuja ajatuksia sinulla, samojen aiheiden parissa sitä itsekin ennen leikkausta paljon pohdiskelin, nyt reilu 2 kk leikkauksesta ja olen tyytyväisempi kuin olisin ikinä voinut kuvitella!
Minä olin sairaslomalla vain 2 viikkoa ja se riitti hyvin minulle, toivuin nopeasti ja syömisetkin alkoi tuossa 2 viikossa sujua.
Minäkin olen pitänyt leikkausasian vain oman perheen (äitini+mieheni+lapset) ja 1 parhaan työkaverin välisenä, en halua muiden tästä tietävän. Muuttuuko mieli joskus, saapa nähdä
Tsemppiä kovasti jatkoon!

Moi
Minut leikattiin 3 viikkoa sitten, kai, aika kuluu niin nopeasti. En aio kertoa asiasta kenellekään, mieheni tietää kyllä totta kai. Kai siihen liittyy häpeä tai ajatus siitä, että "oikaisen" jotenkin kun ei ole muuten itsekuria. Ei tarvitse olla kummoinenkaan salapoliisi, että tajuaa arvet nähdessään mitä on tapahtunut, mutta en yleensä esittele vatsaani muutenkaan kenellekään, joten toivon, että asia pysyisi omanani. Välillä on ihan epärealistiset odotukset painon putoamisen suhteen, mutta kyllä se putoaa. Sairauslomalla on vain liikaa aikaa tuijotella vaakaa

Moi Mehumuki,annniina ja Kerppinen

Mukava kuulla, että toipuminen yleisottaen menee nopsasti. Oiskin ollut super hankalaa muutoin järjestää kotiapua tänne kotiin moneksi viikoksi... Nytkin jo hankalaa...

Maanantaina tai tiistaina viimeistään meen terveyskeskuksessa käymään puntarilla ja sit alkais 5viikkoa eneilyä. Kuulemma ei ois tarvinnut kuin 4viikkoa, kun painoa pitäisi pudottaa 5-7kg.

Itsekkään tuskin kovin alan vattaani esittelemään Itse taidan vältellä puntaria leikkauksenkin jälkeen, ekat kuukaudet, ennenkuin alan oikeasti uskoon, että paino putoaa Tosin eihän tämä mikään poppaskonsti ja onni ja autuus...

Nyt on käyty puntarilla. Paino 105,3kg BMI 41,13. Eneily alkaa huomenna!

Jee, tsemppiä nelluska! Kohta se on jo ohi..

Tsemppiä eneilyyn!

Hellurei! Ja tervetuloa Itse olen ollut hyvinkin avoin viime aikoina varsinkin leikkauksesta, en mä koe häpeää asian suhteen. Mutta kukin tyylillään ja tekee kuinka on itselle parhainta Tsemppiä eneilyyn

Eneilyä reilu puolet takana ja kilojakin on muutama tipahtanut matkalle... oikea suunta siis.. tiistaina ois punnitus, ja leikkaukseenkin ois enää 2,5viikkoa En aikaa hirveästi halua ajatella, hirvittää niin tolkuttomasti!

Emmäkää ole julkisesti huudellut asiasta. Läheiset tietää, sukulaiset... Semmoset joitten kaa oon paljon tekemisissä. Enkä esim omassa facessakaan puhu yleisesti asiasta koska mielestäni se ei kuulu muille. Ehkä vähän hävettää eikä haluu kaikille kertoa. Leikkauksesta tulee joulukuussa 4 vuotta. Mutta ehdottomasti elämäni paras ratkaisu. Painoni on lähes puolittunut. Ainoo miinus on verensokerin heittely ja hemoglobiinin kanssa oli vähä ongelmaa, ei imeydy rautatabletit niin kävin vuosi sitten polilla niin pistettiin rautaa suoraa suoneen. Hyvin nousi hemoglobiini 91->130 mut muuten kaikki loistavasti. Kuhan tässä pääsen tupakasta eroon niin jälleen polille juttelee roikkoleikkauksesta

Sleeve leikkaus takana... Leikkauspäivän paino 99,8kg.
...ja kaikki meni ilmeisestikkin suunnitelmien mukaan. Itse hoin kyl ekan päivän, et tämä oli elämäni suurin virhe, et miks ihmeessä... Olotila ihan kauhea, olin tosi kipeä, vaikka sain kipulääkettä. Kaasukipu olkapäässä meinas tehdä mut oikiasti hulluksi. Nyt kotona ollessani vaivaa jatkuva päänsärky, tiedä johtuuko kipulääkkeistä, vai tuosta etten saa juomia meneen alaha. Sain jotain proteiinijuomaa meneen 2h aikana justihin desin.... yöh....

Onneksi olkoon, sinulla leikkaus takana. Tsemppiä toipumiseen. Minullakin todennäköisesti sleeve leikkaus edessä. Toivon, että olosi alkaa helpottamaan pian.

Tsemppiä!!! Päivä päivältä paha olo väistyy ja nuo 3 ekaa päivää on kamalimmat. Kaasukipu voi kestää kauankin, mutta kun tunnistat sen niin ei tarvitse pelätä tai huolehtia sen takia. Koeta vain juoda. Ja jos et saa juotua niin reippaasti vain päivystykseen lisänesteytykseen.

Pidä ajatukset siinä, että päivä päivältä sun olo helpottuu. Pieniä etappeja, kuten esim. se, että tänään ei enää koskekaan päähän (voi johtua myös siitä, että ketoosi alkaa, mut jos olet ollut enellä niin sun pitäisi olla jo muutenkin ketoosissa), tänään sait juotua enemmän, pystyt kävelemään vähän pidemmän matkan ilman heikotusta jne.

Välillä tulee vieläkin ajatuksia, että miksi piti mennä leikkauttamaan itseään, mutta kun alkaa miettiä niitä tilanteita, niin tajuaa, ettei vaihtoehtoja ollut. Ne kun tulee esim. silloin, jos on irtokarkit tarjouksessa tai muuten tarjolla hirveästi ihanaa ruokaa, jota haluaisi syödä mahdollisimman paljon. Huonot tavat istuvat tiukassa. Todellista katumusta ei ole ollut kuin juuri se eka päivä, kun olo oli karmea.

Onnea Nelluska leikkauksesta! Toivottavasti olo pian kohenee, mäkin veikkaan päänsäryn syyksi liian vähäistä juomista. Kannattaa käyttää kännykän herätystä, mulla lukee siellä edelleen JUO JUO JUO JUO ja välillä SYÖ SYÖ

Onneksi olkoon, että leikkaus takana. Kyllä se olo siitä paranee ja juominenkin onnistuu pikkuhiljaa...Päivä päivältä pikkuhiljaa...

Olotila hieman jo parempi. Kipeähän tuo oikea puoli on edelleen, oon tosi levoton nukkuja niin joudun nyt nukkumaan ku suolapatsas joka tuntuu niskoissa ja koko kropassa. Sänky meillä onneks on korkea, joten on helppo nousta, mut muualta on hankalaa nousta ylähä. Syömiset onnistuu jo melko hyvin, ainoastaan et tuntuu et koko ajan pitäis olla syömässä ja jotenkin päänupissa tuntuu oudolta ku ennen sai hillitä koko ajan ettei söis niin paljoa ja nyt sitten joutuu koko ajan miettimään et mitähän TAAS söis... Oon käytännössä ollut nesteruokavaliolla, vaikka joku sanoikin et uskaltais syödä jo kiinteämpääkin... Jospa huomenna keittelis aamupuuroa jo
Leikkauksen jälkeen paino on tippunut n. 3kg eli yllättävän paljon, koska olo on tosi "pöhöttynyt". Ja että alan vihaan noita klexaneja... vatsa ihan mustelmilla.....

Noi Klexanet on tuttuja aikaisemmista leikkauksista, niitä aina nykyään määräävät kotiin. Kuinka pitkän ajan joudut piikittelemään? Jotenkin tuntuu aika säälimättömältä, että pitää piikitellä tuonne vatsan alueelle, kun se on muutenkin juuri toipumassa isosta operaatiosta. Ei ollenkaan mukava asia.

Klexaneja joudun pisteleen leikkauksesta 3vko eteenpäin... :/

Paino eilen 96kg, eli 3,8kg tippunut paino leikkauksesta. Tosin aivan nesteruokavaliolla tässä melkein ollaan oltukkin. Oikea puolivatsasta ei ole toipunut odotusten mukaan, ja kyykkäilyt jne tekee tosi kipeää ja kun istuu niin aivan ku ois juossut ittensä niin et vatsaanpistää, se olo on koko ajan istuessa. Mies epäili jo, et joku vatsalihas tms. on ottanut itteensä? makuultaan ei tuo kylki vaivaa mut istuessa kylläkin. Jos ei ens viikkoon olotila helpota niin sit on varmaan pakko soitella kirran pkl, et mitkä ihmeen pihdit ne on mun kylkeeni jättäneet. Ilman kylkivaivaa olotila alkais olemaan jo aika hyvä. Vatsa on toki edelleen kovin turvoksissa ja pömpöttää hassusti. Tikit napsin eilen pois, vaikka piti olla sulavia, niin tikinreijät alkoi olemaan niin punakoita ja ärtyneitä et napsin poies, sekin helpotti "kinnausta".

Toivotaan, että kipusi helpottavat. Eihän sitä voi koko ajan makuullakaan olla. Mutta älä pidä kipuja kuitenkaan liian kauan. Ihan hyvä, jos soittelet sinne kirran polille. Tsemppiä sulle