-Tuulian- matka

Hienoa, että kaikki meni hyvin ja olet kotiin päässyt... nyt vaan kaikessa rauhassa totuttelet uuteen oloon ja eloon

Hienoa, että kaikki meni hyvin! On kovin yksilöllistä mikä tuntuu hyvältä syödä eli juoda, mutta muista syödä. Leikkauksen jälkeen ei ole tarkoitus olla enää kovin niukoilla kaloreilla. Itse tähtään noin 1000kcal/vrk näin 5vrk leikkauksen jälkeen. Omaa herkkua on neljänviljanpuurovelli (1dl maitoa+2rkl hiutaleita+margariinia) ja piimä ja rahka ja kasvissosekeitto.

Olo on hyvä, kun muistaa syödä rauhallisesti ja usein. Max. kolmen tunnin välein. Ja väliajat siemailla vettä kulaus kerrallaan.

Tsemppiä jatkoon ja toipumiseen

Tuntuu hankalalta aloittaa syömistä. Makeuttamatonta jogurttia olen onnistunut lusikallinen kerrallaan syömään, eilen meni 1 dl ja nyt aamulla on menossa toinen.

Pää tahtoisi kahvia. Oletteko uskaltaneet heti juoda?

Hienoa kuulla gsb, että vain 5 vuorokautta leikkauksen jälkeen syöt jo noin paljon. Sitä odotellessa!

Olo on aika hyvä, ei satu mihinkään.

Minä join kahvia heti kotiutumisen jälkeen mutta pieniä määriä ja hitaasti
Viiliä,jukurttia,kaurapuuroa ja soseutettuja keittoja söin aluksi. Nyt syön kaikkia ruokia (leikkaus 10.11-12), mulla juonti sujunut hyvin koko leikkauksen jälkeisen ajan Onnea sinulle toipumiseen

Onnea hyvin menneestä leikkauksesta ja pikaista toipumista!

Toipumisia täältäkin

Yritä syödä!
Itse vedin sairaalassa jo seuraavana päivänä leikkauksesta kaiken mitä tuotiin eli desin mehua, desin kasvislientä, desin nutridrinkjuomaa ja lisäksi vettä 6dl. Seuraavana päivänä desin mehua, desin kasvislientä, 2dl teetä, desin jotain jugurttirahkaseosta, desin kasvissosekeittoa, desin velliä ja vettä litran verran.

Kunnallisella puolella (Peijaksessa) ei olisi edes kotiutettu ellei saa juotua riittävästi.

Kotiutumisen ekana päivänä söin myös 8x päivän aikana, desin kerrallaan. Ja samoin siitä eteenpäin jokaisena päivänä. Lisäksi vettä sen vähintään 6dl päivässä.

Kahvia olen juonut joka päivä 2 x 2dl, maitokahvia. Ja piimää ainakin 2x 2dl päivässä.

Kaloreita lasken, noin 1000kcal/vrk pyrin. Tällä keinoin paino laskenut taas eilisestä 0,9kg. Leikkauksesta joka siis oli 6päivää sitten, on painoa lähtenyt 6,7kg.

Olo on hyvä, suoli toimii. Aikaa tämä syömisen opettelu vie eli hitaasti! Esim. 1dl keittoa + 2dl piimää ja aikaa kuluu helposti tunti.

Kolmas päivä leikkauksesta alkamassa.

Eilisen syömiset eivät ehkä olleet ihan riittävät. Yhteensä 6 dl maustamatonta jogurttia, 2 dl mannavelliä ja 1 dl maitokahvia. Vettä join vähän yli litran. Nukuin paljon, eikä kipuja ollut yhtään.

Tänään olo tuntuu vielä paremmalta. Eka mannavelli menossa, vettä jo vähän, kahvi odottaa. Aurinko paistaa, mihinkään ei satu, ja mietin jo, ottaisinko vastaan tyttären tarjouksen pienestä ulkoilusta.

Perhe on suhtautunut hienosti. En vieläkään halua kertoa tästä muille. Minulla on neljä aikuista, perheellistä lasta, joten eilen sain nauttia jopa virpojista. Vanhin poika kävi tyttärensä kanssa, keskimmäisen lapset lauloivat ja virpoivat, miniälle näytiin mahanikin, ja hän väitti äidillään olevan arpisemman.

Kuinka pian olette nukkuneet kyljellänne? En osaa nukkua selälläni. Sairaalassa nukuin selälläni ja ekan yön kotonakin, mutta viime yönä käännyin oikealle kyljelle, tuin mahaa vähän tyynyillä. Ei tuntunut pahalta, mutta pitääkö varoa?

Ilmeisesti ei tarvitse varoa kylkinukkumista, kun sitä ei kielletty. Nukuin jo sairaalassa toisen yön kyljelläni ja kotona siitä asti kun kotiuduin.

Mun alkoi kans tehdä nyt mieli mannavelliä Toistaiseksi syönyt joka päivä 4viljan velliä. Taidanpa tänään siis keitellä mannavellit

Hei!Minut on leikattu lokakuussa 2012 ja paino oli 155,mutta ei mennyt kaikki hyvin kun leikkauksen jälkeen ei maistunut ruoka.Kävin sitten tarkastuksessa ja lääkäri mielesta olen laihtunut aikaa paljon ja liialt nopeasti.Saan syödä päivässa jos hyvin menee 1 leivan ja vähen jogurttia.On semmonen tunne että ruoka haisee ja maku on pahaa.Ravitsemus terapeutin mielesta olen nyt mennyt syömishäiriö puolelle.Tänä kävin ravitsemus terapeutilla ja paino oli 111kg.Huima hirveasti ja ei osa enemmän mitä tehdä kun on väsimys ja kaikki.

Nukuin heti leikkauksen jälkeen yön kyljelläni...

Tsemppiä!

Neljäs päivä leikkauksesta alkamassa. Olo on hurjan hyvä!

Ruoka maistuu. Olen yrittänyt ideoida vähän vaihtelua. Laitoin rahkaan ohennukseksi maitoa ja pari pientä lusikallista Piltti mangososetta. Oli oikein hyvää. Ja jos gsb vaihtoi mannavelliin, kiitos virikkeestä, minä keitin neljän viljan velliä. Ihan varmuuden vuoksi laitoin sen sauvasekoittimella sileäksi. Maitopohjaiset vellit maistuvat nyt parhailta, makeaa ei tee mieli.

Kävin kaksi kertaa ulkona kävelyllä (20 minuuttia/kerta). Olipa ihana kevätilma. Jaksaisin enemmänkin ja tekisi mieli, mutta nuo lähikatujen liukkaat jalkakäytävät eivät innosta yhtään.

Särkylääkkeitä olen ottanut vain "varmuuden vuoksi", eli yhden Litalginin illalla, että nukkuisin rauhallisesti. Ei satu, mutta maha vähän "tuntuu". Voi olla ihan turhaa ennakointia. Lääkkeitten popsimisesta en tykkää, tyhmiä nieltäviä. Somac, verenpainelääke, estrogeeni, vitamiinit, kalkki - aika monta pilleriä nieleskeltäväksi. Sirtuunan makuinen vähän makea kalkkitabletti ei tunnu uppoavan millään, joudun syömään sen pieninä paloina.

Paino on laskenut nyt yhteensä 9 kg. Siitä 7,5 meni ennen leikkausta, 1,5 nyt jälkeen. Tuntuu hurjalta painonlaskulta, mutta kai sen noin pitää juuri nyt mennä.

Kyljelläni nukuin minäkin, uskalsin, kun te muutkin, kiitos kommenteista!

Kati, onpa ikävä kuulla, että et saa syötyä. Etkö pysty edes pakottamaan itseäsi, edes jotain? Vaikka ymmärrän kyllä tunteen, jos ruoka "haisee". Minä en saanut leikkauspäivänä alas liha- ja kasvisliemiä, niiden hajukin yökötti. En kyllä niitä kokeile vieläkään, olen löytänyt monta muuta hyvää ruokaa. Toivottelen sinullekin parempaa aikaa vielä. Ehkä vähitellen löydät jotain sopivaa.

Viides päivä leikkauksesta. Ihan hyvin menee edelleen.

Onneksi ruoka maistuu. Jotenkin tekee ihan mieli kaikenlaista. Kuinka pian olette syöneet jotain pureskeltavaa? En uskaltanut ajatellakaan vielä, yritin vain keksiä uusia makuja valikoimaan. Neljän viljan velli oli hyvää, söin viilin ja sen kanssa vähän Piltti mangoa, keitin kasvissosekeiton porkkanasta, bataatista, palsternakasta ja kesäkurpitsasta. Sitä söi mieskin, minä ohensin oman keittoni maidolla ja se oli oikein namia. En laittanut paprikaa tai sipulia, tai pilkkonut pinnalle mitään yrttejä, joita tavallisesti olisin laittanut, yritin vähän miedommilla mauilla. Kahvin juonti on jäänyt puoleen mukilliseen entisen kahden sijasta, voisikohan tämä olla selitys pieneen päänsärkyyni? Mitä kokemuksia teillä on kahvista?

Kävin eilen vain kerran ulkona. Ei ollut seuraa, eikä minua houkuta ajatus kävellä noilla liukkailla jalkakäytävillä yksin. Miehen kanssa käveltiin hissukseen noin 50 minuuttia, eikä tuntunut pahalta. Aurinko paistaa, ehkä tänään yritän käydä edes vähän yksinkin ulkona ennen kuin mies tulee töistä. Pitäisi varmaan liikkua pienemmissä erissä monta kertaa päivässä.

Kävikö tässä nyt oikeasti näin, että diabeteslääkitys tuli heti tarpeettomaksi? Paastosokeri oli eilen 5.6, tänään 5.5, eli suunnilleen niitä lukuja, joita mittasin ennen leikkausta lääkkeiden kanssa. Jippii! En kai iloitse liian aikaisin? Verenpaineenkin mittasin. 130/80, pulssi 61, minulle tavanomaiset lukemat. Verenpainelääkitystäni muutettiin siten, että uusi lääke ei sisällä enää nesteenpoistajaa, mutta muuten annostus on sama. Siis Emconcor Compista 5mg Emconcoriin 5mg. Oletteko päässeet verenpaineestakin eroon?

Paino on laskenut leikkauksesta jo 2kg. En halua, että tällainen painonlasku jatkuu! Mutta kai tässä poistuu samalla jotain leikkausturvotusta ja väkisinkin alkaa tasaantua.

Katsoin eilen helmi-maaliskuussa tallentamiani Suuren pudottajan jaksoja. Minua kiehtoo nähdä ihmisten muodonmuutos ja myös kuulla siitä, mitä kaikkea laihtuminen merkitsee. Tuo ohjelma sinänsä sisältää kyllä minusta asenteellisesti niin voimakkaan kontrastin lihava=masentunut ja huono, laiha=iloinen ja energinen, että en pysty sitä hyväksymään. Ei se ihan noin mene. Ja toisaalta ohjelma on lihavien nöyryyttämistä, sosiaalista tirkistelyä vatsamakkaroihin, eikä tee hyvää. Eilen mietin erityisesti sitä, miksi ihmiset lihovat. Itse koen aina olleeni stressisyöjä, jotain ylimääräistä menee heti, jos työssä tai muualla on hankaluuksia. Pää täytyy saada mukaan muodonmuutokseen silläkin tavalla, että tajuan, mikä minulla tähän johti. En ole koskaan rakastanut rasvaisia pizzoja tai hampurilaisia, en mässännyt, en ahminut, jonkin verran napostellut makeaa kyllä, mutta jääkaapilla on tullut käytyä ahkerasti aina, kun on pitänyt aloittaa jotain vaikeaa tai seuraava päivä on stressannut. Leipä päällisineen on maistunut.

Olisikohan tässä nyt painonhallinnalle paremmat ainekset: Pikkumasu mahdollistaa paljon! Itsestä on kiinni, mikä on liikunnan ja syömisen osuus uudessa elämässäni. Opeteltavaa riittää. Sen lisäksi vielä pää kuntoon, itsetuntoa ja rohkeutta, keinoja selättää stressi erityisesti töissä. Juuri nyt aurinko paistaa.

Onnittelut hyvistä verensokeriarvoista. Verenpainelääkitystäkin luultavimmin pääset pudottelemaan lisää, kun paino vielä tippuu. Kannattaa seurailla verenpainetta säänöllisesti, niin ei kerkeä tulla ongelmia liian alhaiseksi menevistä paineista. Hyvällä lykyllä pääset niistäkin lääkkeistä eroon.

Äläkä huoli. Painon putoaminen tasaantuu päivien myötä. Jossain vaiheessa jo alkaa harmittaa jumituksen vuoksi, että oliko se nyt tässä se hyöty... Toisilla alkuspurtti on nopea, mutta tasaantuu kyllä muutamassa kuukaudessa.

Ja kahvista. Minun paheeni. Pannu aamusta, vähän päivällä ja yksi kuppi illasta... Olen kahvin suurkuluttaja. Leikkauksen jälkeen aloittelin pienemmillä määrillä, mutta nyt kaivan kaapista isoimman mukin, mikä vain löytyy. Vähemmälläkin pärjäisi-myönnetään. Ainakaan minulla ei ole aiheuttanut mitään suoranaisia ongelmia tuo kahvin lipittäminen.

Tuulia, minulla oli metformiini lääkitys ennen leikkuria ja juurikin noita 5-6 välillä olevia arvoja lääkityksellä. Leikkauspäivän jälkeen (sleeve) en ole ottanut yhtään diabeteslääkettä ja leikkauksesta tulee viikon päästä vuosi. Sokerit ovat edelleen aamuisin alle 6. Eli ihan on mahdollista että sinäkin pääset lääkkeistä eroon

Ja kyllä se painon pudotus siitä tasaantuu, usko pois

Kiitos kommenteista Hansu ja Trintilla! Hyvä tässä vaiheessa saada innostusta kahvista ja verensokerista. Sokeri oli pikkuisen alle 6 edelleen, 5.9. Ja kahvia meni jo toisenkin kerran se puoli mukillista.

Eilen ruoka maistui. Söin 1-1,5dl annoksia neljän viljan velliä, luumurahkaa ja kasvissosekeittoa. Jopa edellisinä päivinä liian makealta maistunut mango-appelsiinimehu maistui oikein hyvin. Luumurahkaan liotin luumuja yön yli ja painoin sitten luumut siivilän läpi. Pelkään kaikkia kuoria! Syöminen tuntui niin mukavalta, että olisin voinut syödä enemmänkin. Tuli jo pieni pelko: Entä jos syöminen onkin niin mukavaa ja helppoa, että tästä ei tulekaan tarpeeksi rajoituksia minulle? Olisi aika helppoa sössiä syömiset entisiin tottumuksiin takaisin, napostella ja syödä vähän väliä jotain ja sitten aina vain enemmän. Voi apua, voiko tämän romuttaa jo melkein alkutaipaleella!

Aikomuksistani huolimatta en saanut vääntäydytyksi ulos ennen kuin mies tuli seuraksi. Sama 50 minuutin kävelylenkki meni kevyesti. Kunpa tuo jää ja lumi jo menisi pois. Tekee niin mieli auttaa painolaskua liikkumalla ja kiinteytymällä, tämmöinen painonlasku haihtumalla ja sulamalla tuo meikäläisen iässä vain ryppyjä.

Painonlasku vähän jo tasaantui, enää 300 g vähemmän kuin eilen. Voi johtua kyllä myös siitä, että maha ei ole taas pariin päivään toiminut. Olisiko kellään turvallisia kikkakolmosia ummetukseen?

Mieli on hyvä. Päivä päivältä pelot haihtuvat ja ratkaisu alkaa tuntua yhä paremmalta. Odotukset ovat korkealla elämänlaadun suhteen. Toiveikasta kevättä teille muillekin, missä vaiheessa sitten menettekin!

Terve Tuulia!
Et voi sössiä vielä syömisilläsi leikkuun hyötyä! Saat napostellakin välillä, alussa paino laskee kuitenkin. Tärkeää on kuitenkin syödä sairaalasta saatujen ohjeiden mukaan, sillä tavoin pysyt hyvässä kunnossa, eikä pitäisi tulla puutostiloja.
Ummetusta olen hoitanut pellavasiemenrouheella, jota laitan aamuisin viilin päälle rippusen. Sen syömisessä pitää pitää välillä taukoja, ettei tule lievää myrkytystä, niin kuin minulla!
Tsemppiä, hyvää vointia ja riemukasta Pääsiäistä sinulle!

Kiitos rohkaisustasi Elämä edessä! Tuli vain uskonpuute, kun tuntui, että ruoka maistuu paljon paremmin, kuin luulin.

Tänään on siis seitsemäs päivä leikkauksesta. Pitkäperjantai sen pitkän perjantain jälkeen, jolloin olin Eiran leikkaussalissa. Jos olisin viikko sitten tiennyt sen, mitä nyt omien kokemusten kautta tiedän, olisin pelännyt paljon vähemmän.

Eiliset syömiset menivät entiseen tyyliin: velliä, kasvissosekeittoa, vauvojen luumusoseella maustettua viiliä, pari puolikasmukillista maitokahvia.

Liikunta kävelynä jäi vähiin, noin puolen tunnin lenkkiin, mutta tilalle tuli muuta liikkeellä oloa. Silitin pyykkejä ja kävin ostamassa kylvömultaa ja kymmenkunta pussia kesäkukkien siemeniä ja tilasin kolme lastenlasta täksi päiväksi taputtelemaan multia mummin kukkaruukkuihin. Illalla kävin kiirastorstain jumalanpalveluksessa. Oli mieletön tunne istua siinä, ja huomata, miten elämä jatkuu ja pääsiäispyhät alkavat, vaikka minulle on tehty mitä. Kohta varmaan alan hoidella työasioita!

Paino on laskenut leikkauksesta jo 2,7kg, yhteensä siis jo vähän yli 10kg. Ennen joulua kinkkanana ostamani Nanson XXL tunika lepatti päälläni ja vaikka eilen vielä menin kirkkoon se päälläni, en varmaan enää käytä sitä julkisesti. Sen sijaan en tuntenut oloani mukavaksi vanhoissa housuissani. Vyötärö tuntui painavan, maha on sen verran turvoksissa. Vaihdoin siis. Mustat suorat ja leveälahkeiset ulkoiluhousuni eivät varmaan mitenkään erottuneet muun kiirastorstaikirkon pukeutumisesta

Ainoa ongelma edelleen on ummetus. Minä ymmärsin, että pellavansiemenrouhe ei oikein sopisi näin alussa, kun se turpoaa mahassa. Liotin luumuja yön yli ja laitoin ne äsken sauvasekoittimella liotusliemineen hienoksi. Lisään vähän aamuvelliin. Mutta muuta konstia en nyt juuri keksi. Mitä luulette, voisinko näin viikon kuluttua leikkauksesta maistaa mämmiä? Pääsiäisenä ajattelin sekoitella kasviskeittoon keitettyä kananmunaa, tai suurustaa keiton kananmunalla. Mämmi voisi auttaa vatsan toimimiseen, mutta jos tämä ei tästä parane, en taida sitä kananmunaa sittenkään ensimmäisenä kokeilla.

Lisää vaan sitä kananmunaa siihen ruokaan. Saat hyvän proteiinin lähteen siitä. Pinaattikeitto ja keitetty kananmuna on mun lemppareita nykyään. Masu tykkää tuollaisesta kevyestä ruuasta, eikä siitä tule ähky olo.

Luumuja vain reilummin soseutettuna ruokavalioon. Tai sitten kannattaa kokeilla duphalacin kaltaista valmistetta. Itse otin laxoberonia, mutta se alkoi ikävästi kouristaa suolta ja maha kipeytyi. Muutenkaan ei laxiberonia kannata käyttää, sillä suoli tottuu sen käyttöön ja rupeaa vaatimaan sitä normaaliin toimintaan. Laxoberon näet vaikuttaa suolen lihastoimintaa lisäävästi.

Ja kannattaa alkuun muistaa, että ruokaa menee nyt paljon vähemmin, joten ulostettakin muodostuu vähemmin. Vatsan toiminta on vähäisempää, kun kuituja on vähemmin.

Mämmiä kokeilin leikkauksen jälkeen. Sitä kannattaa syödä varoen, kokeile muutamalla lusikallisella. Itse sain dumpingin kun vetäisin sitä vaniljakastikkeen kera. Rasvaton maito sopii lisukkeeksi paremmin ainakin minulle. Mutta muistakaa, että nämä on vain minun kokemuksia. Se mikä sopii toiselle ei välttämätttä käykään muille ja päinvastoin....

Ummetusongelmia on vähän täälläkin. Luumut eivät ole tehonneet minuun ikinä eikä tähän näytä tulleen muutosta. Ja pellavasiemenrouhetta en uskalla ajatellakaan vielä toviin. Sairaalasta ohjeistivat käyttämään Levolacia tai muuta vastaavaa laktuloosia sisältävää valmistetta. Kokeilin tänä aamuna ja joko se tai muutaman päivän odotus tuotti toivotun tuloksen.

Mut leikattu kesäkuussa 2011. Seuraavana pääsiäisenä vetaasin kans muutaman lusikallisen mämmiä kerman kera. Luulin että halkean, tuli aivan hirvee olo. Nyt syön pari ruokalusikallista kerrallan ja ei ole mitään ongelmaa. Leikkuusta lähtien olen joutunut käyttämään duphalacia joka päivä n. 30ml. Vaikka joisin kuinka paljon vettä päivässä (normaalisti 2-2,5l nesteitä) ja joka päivä syön rehuja niin tukkoon menne maha heti, jos unohdan yhtenäkin päivänä ottaa duphalacia. Apteekissa sanoivat että se ei vahingoita mahaa tai suolta eikä aiheuta riippuvuutta suolen toiminnalle. Mulle tepsii myös rathiopharmin pusseissa olevat (sekoitetaan veteen) ulostus lääkkeet. Kätevät reissussa.

Kiitos sekä Levolac- että Duphalac -vinkeistä. Katsoin kummankin lääkeselosteet ja kokeilen, jos ongelma jatkuu. Kiviäkin varmaan kiinnostaa suoleni toiminta, mutta kyllästyin eilen odotteluun ja kaivoin esille paketin pieniä Microlax peräruiskeita ja toimitin asian yhdellä sellaisella. Sehän on kuitenkin hyvin paikallinen tapa hoitaa asia, kun tässä juuri en ole varma, mitä uskallan ruuansulatuselimistön läpi ujuttaa. Noiden molempien lääkeselosteissa mainittiin laktoosi-intoleranssi, eli jos on sitä, nuo lääkkeet eivät ole ehkä hyviä. Minulla on ja ei ole. Siis ei ole todettu, mutta huomaan maidon aiheuttavan vaivoja, joten siinä sitä ollaan, omien tuntemusten varassa.

Toinen viikko siis tässä alkaa. Pientä kivun tunnetta aika ajoin, mutta en eilen enää ottanut edes varmuuden vuoksi mitään kipulääkettä. Liikun edelleen varovasti ja hitaasti, mutta ei se estänyt käymästä Haltialan tilan lampolassa tyttären tenavien kanssa. Heidän kanssaan kylvettiin myös kesäkukkien siemeniä ruukkuihin, eli elämä aikalailla normalisoituu. Alan jo kestää meteliäkin

Eilen nypin myös haavojen päältä teipit. Ei tihku enää mitään ja jäljet ovat yllättävän pienet. Jos tapoihini kuuluisi käyttää bikinejä, ei varmaan paljon herättäisi huomiota. Mutta ei kuulu, ei tietenkään. Jos on teinistä asti ollut lihava, miten ihmeessä olisi ikinä käyttänyt bikinejä! Enkä näe syytä aloittaa enää.

Ruoan kanssa olen edelleen varovainen. Samat vellit, kasvissosekeitot ja maitotuotteet. Eilen en käyttänyt rahkaa, ja painotin maitotuotteiden sijasta vähän enemmän tuolle kuituisemmalle puolelle näiden ummetusongelmien kanssa, mutta proteiinin ja kalkin takia ne kyllä täytyy pitää mukana. Eilen suurustin kasvissosekeittooni munan. Ihan ok idea. Luumusosetta söin myös päivän mittaan noin 2dl. Kuusi kuivattua luumua liotettuna yön yli ja sitten soseutettuna liotusveden kanssa.

Elämä tuntuu ihan kivalta nyt. Vaakalukematkin lähestyvät samoja, joita viimeksi näin noin kymmenen vuotta sitten. Yksi kaveri kysyi minulta, miten pää kestää, kun paino putoaa. Totesin, että totta kai pää kestää, kun palataan takaisin tuttuihin maisemiin, niihin, joissa asiat olivat paremmin kuin nyt. Ihon kestämisestä olen paljon enemmän huolissani kuin pään.

Tuulia, tarinaa bikineistä ja mielen muutoksista

Minä olin teininä kohtuullisen normaalipainoinen, en laiha mutta en ylipainoinenkaan. Mieleen ei siltikään tullut mennä edes lähelle bikineitä, ei teininä, ei nuorena aikuisena. Sitten tuli ylipainoa, reilusti ja hyvä että viitsin yrittää itseäni uimapukuun tunkea.

Nyt leikkuun jälkeen on ilmeisesti itsetunto kasvanut niin paljon, että vaikka edelleen olen ylipainoinen ja on noita roikkojakin niin mkailen onnellisena biitsillä bikineissä

En olisi ikinä uskonut sitä itse, mutta niin siinä vain kävi. Nautin auringosta niin paljon, että haluan että napakin saa sitä

Toinen päivä toista viikkoa. Tehtiinkö minulle jotain? Pitikö minun olla toipumassa leikkauksesta? Melkein jo unohdan, niin hyvä olo on. Liikkeellä oloa ilman kipulääkkeitä - oma luontoni se vain käskee olla varovainen ja kävellä hitaasti.

Trintilla, melkein kuin sinä, voisin ehkä antaa jo navallekin aurinkoa! Niin mukavalta tämä hyvä olo tuntuu. Ulkona viihtyvä pakkanen toistaiseksi pidättelee. Eilen käytiin tuttavan urkukonsertissa ja piti sieltä kävellä bussille. Kävely kyllä luonnisti, mutta vilu tuli, ja päätimme tilanteen tullessa työllistää taksitolpan jonosta yhden ja huristella kotiin.

Eilen leivoin terveellistä porkkanakakkua ja keksin hyvän tavan maistella. Otan suuhun, pureskelen ja syljen pois. En ollut tarpeeksi varma, uskallanko niellä pähkinöitä, kookoshiutaleita ja porkkanaraastetta, mutta piti kuitenkin makujen puolesta maistaa, mitä tekee. Reseptissä ei ollut sokeria, ei voita, ei valkoisia jauhoja ja se löytyy Ylen Voita ja sokeria ohjelman resepteistä. Mies oli iltaan mennessä syönyt toisenkin palan, eli kai se hyvää oli.

Miten pian olette aloittaneet liikunnan? Tietysti hitaita ja pidentyviä kävelylenkkejä pitääkin tehdä jo nyt, mutta tarkoitan vähän voimakkaampaa? Mieli palaa kuntosalille, uimaan ja pyöräilemäänkin, kunhan tuo jää menee pois.

Kaksi viikkoa leikkauksesta ja olo mitä mainioin. Tällä hetkellä olen hyvin iloinen siitä, että tällä tavallakin lihavuutta hoidetaan. Koen jo nyt hyötyväni tästä ja ainakin vielä haitat ovat ihan minimaalisia.

Olen viime päivinä monipuolistanut ruokavalioitani vähä vähältä. Perustana ovat vieläkin vellit, maitotuotteet ja kasvissosekeitto, mutta olen kahvin kanssa syönyt näkkärinpaloja ja lisännyt kasviskeittooni lihaa soseutettuna. Joka päivä pikkuisen jotain lisää. Eilen kokeilin jopa kahta pientä suklaakarkkia Melkein toivon, että joku tökkisi, mutta ei. Melkein toivon siksi, että siten olisi helpompi ajatella, että jokin estäisi syömästä liikaa tulevaisuudessa.

Ummetus vähän vaivaa, mutta kokeilin Duphalacia ja sillä nyt mennään.

Olen lähtenyt liikkeelle mielestäni maltillisesti. Eilen kävelin kaksi kertaa noin puolentoista tunnin lenkin, kilometrejä yhteensä noin 12. Tulisipa pian kuivat kelit, palan halusta päästä pyörälenkeille metsään ja pyöräteille. Mutta ehkä tuo lumi ja jää vain vielä varjelee minua turhasta yltiöpäisyydestä.

Painonlaskuun olen hyvin tyytyväinen. Nyt on mennyt prosessin alusta 12kg, niistä 4,5kg leikkauksen jälkeen kahdessa viikossa. En haluaisi yhtään nopeampaa tahtia, että iho edes jotenkin pysyy mukana. Tänään olin vähällä hyppiä riemusta, kun näin piiiiiiiitkästä aikaa kaksinumeroisen luvun. Olen ollut alle satakiloinen viimeksi kuusi vuotta sitten!

Pientä väsymystä on. En ehkä sittenkään syö vielä tarpeeksi proteiinia tai juo vettä. Enkä minä aivan nuupahtanut ole, yksi ja toinen kaappi kodissani on jo tiptop siisti, olen niihin purkanut turhan energian ja pienessä ikävystymisen tunteessa yrittänyt keksiä jotain rakentavaa tekemistä.

Tsemppejä kaikille sekä leikkausta odottaville että siitä toipuville!