Ohitus vai pienennys???

Sain maanantai-iltapäivänä puhelinsoiton, joka sai melkein jalat menemään alta.. Olisi kuulemma aika keskiviikoksi Peijakseen ja leikkaus huhtikuulle! Luulin, ettei lähete ollut mennyt eteenpäin. Kun piti tehdä ennen sitä lisätutkimuksia toisessa sairaalassa.. Tämä tuli siis hieman PUUN TAKAA!! Kävin siis tänään Peijaksessa Kirurgin ja ravitsemusterapeutin juttusilla ja kertoivat leikkauspäiväksi 18.4. Huomenna alkaa eneily ja se suoraan sanottuna hirvittää; sellainen herkkusuu olen kyllä viime kuukaudet ollut.. Jäätelöä mennyt harva se päivä!! Tulotarkastukseen, mikä on 5.4., mennessä pitäisi päättää kumman leikkauksen haluan.. APUA!! Kertokaa ystävät molemmista POSITIIVISIA kokemuksia.. Olin ennen tämän päivän käyntiä ehdottomasti sleeven kannalla, mutta nyt on mieli muuttunut ja tuntuu että "kaikki tai ei mitään" eli ohitus.. Ehdin tulla hulluksi ennen määräaikaa!!

Onnittelut leikkausajasta!!!!
Tuohon päätökseen kumpi leikkaus en osaa oikein sanoa mitään. Itselleni suositeltiin ohitusta, koska se parantaa diabeteksen samantien. Ohitusleikkauksia on kuulema tehty 30 vuoden ajan, kun taas sleeveä n. kuusi vuotta.

Sleeveä on tehty vuosikymmeniä, mutta ei laihdutusleikkaus - nimen alla. Vatsalaukkua on pienennetty esim vatsahaavan takia, ja sivuoireena sitten ihmisten paino on pudonnut. Tietysti jos sen pikkuvatsan täyttää vain rasvalla ja sokerilla, on mahdollista vaikka lihoa. Mutta se päteekin sitten jokaiseen leikkaustyyppiin (paitsi ehkä duodenal switch'iin)

Minä valitsin sleeven koska:

- minulle ei jäänyt umpinaista vatsalaukun osaa, jota on mahdotonta gastroskoopilla tutkia (esim haavat, kasvaimet)
- vatsalaukusta lähti suurin osa, joten nälkähormoonin määrä on paljon pienempi (en enää edes muista miltä "sudennälkä" tuntui)
- voin syödä särkylääkkeitä normaalisti
- ravintoaineiden imeytyminen on normaalia, eli saan syödystä ruuasta kaiken tarpeellisen, jos syön järkevästi ravintorikasta ruokaa (eikä tarvitse tuskailla viiden vuoden päästä vitamiinipuutosten kanssa samaan aikaan kun suoli on jo oppinut uudestaan imeyttämään suurimman osa kaloreista, eli on melkolailla lähtöpisteessä)
- vatsani on "tehty" vatsalaukun vähiten venyvästä osasta, eli ei ole niin suurta riskiä venyttää sitä suuremmaksi, niin kuin esim RNY:n pussukan kanssa
- ei tarvitse murehtia dumplingusta (tosin jos jotain tosi makeaa juo, niin voi tulla huono olo)
- suolistooni ja sisuksiini on kajottu mahdollisimman vähän. sleeven voi myös periaatteessa muuttaa duodenal switchiksi (jossa ohitetaan suurin osa ohutsuolesta), mutta en tiedä tehdäänkö sitä Suomessa
- minulla on työkalu, joka auttaa syömään vähemmän kerralla, ja joka vähentää nälän tunnetta - se on juuri se mitä haluan ja tarvitsen (+ paino tippuu ihan yhtä hyvin kuin muilla metodeilla)

Kiitos kummastakin vastauksesta! Kirurgi kuitenkin suositteli tuota ohitusta! Miksiköhän, jos siinä on niin paljon enemmän ongelmia kuin sleevessä..? Tuskin kuitenkaan haluavat huvikseen tehdä vaikeampaa leikkausta ja ihmisille ongelmallisen loppuelämän.. Tiedän erään, jolle on sleeve tehty ja painon lasku ainakin hänellä pysähtyi vaikka on edelleen REILUSTI ylipainoa.
No, täytyy miettiä TARKKAAN! Kysellä ja kuullostella, kaipa noista jompi kumpi lopulta tuntuu paremmalta vaihtoehdolta..

Sleevessä painonpudotuksesta jää enemmän vastuuta potilaalle itselleen, koska sitä imeytymiseen vaikuttavaa ohitusta suoleen ei olla tehty. Eli vois sanoa ettei sleeve sovi ihmiselle, joka ei saa/ole koskaan saanut painoa pudotettua reilusti (ongelmahan on se, että ne isonkin pudotuksen kilot ovat aina palanneet takaisin). Uudet elämäntavat pitää opetella molemman leikkauksen kohdalla, koska vaikka ohitusleikkauksen kanssa pääsisi helpommalla, jos ruokailu/liikuntatottumukset eivät ole muuttuneet, palaavat ne pudotetut kilot jälleen takaisin. Sleeven kanssa on sikäli helpompi opetella ne uudet elämäntavat, koska ei ole sitä luksusta että voisi ajatella "no tämä kakunpalahan ei kuitenkaan imeydy kokonaan". Ei tämä sitä tarkoita ettenkö minäkin välillä herkuttelisi, teen sen vaan kohtuudella (mihin en koskaan ennen kyennyt - nyt se on helppoa!).

Minun päätökseeni vaikutti paljon myös amerikkalaisen foorumin, obesityhelpin, lukeminen. Siellä keskustelevat tuhannet leikatut ja infoa on enemmän kuin jaksaa lukea. Minua kammoksutti se, miten paljon epäonnistuneita (eli ihmisiä, joilla paino on tullut takaisin tai esiintynyt terveysongelmia pidemmän päälle) ohitusleikkauspotilaita oli verrattuna sleeveen. Revision-foorumilla keskustelevat uutta (toista tai kolmatta..) leikkausta pohtivat ihmiset.

Ok! Hyvä tietää asiasta kaikki mahdollinen! Kirurgi sanoi myös, että Ruotsissa, mikä on edelläkävijämaa näiden leikkausten suhteen, ei suostuta tekemään sleeveä, ainoastaan ohitusta.. Mikäköhän siihen sitten mahtaisi olla syynä?? No, kuten sanoin tulen kyllä pohtimaan pääni puhki tätä aisaa, onhan kyseessä kuitenkin erittäin tärkeä asia!

Jännä ettei Ruotsissa tehdä, en ole ennen kuullutkaan. Oliskohan siellä sitten se, ettei sleeveä olla tehty laihdutusleikkauksena vielä riittävän kauan, eli pitkäaikaiset tutkimustulokset eivät ole vielä saatavilla (juuri laihdutusleikkauksen vinkkelistä).

Mietin ennen laikkausta tuota samaa kuin sinä. Päädyin ohitukseen, koska olen aikamoinen herkkusuu ja minulla on ollut kolmen lapsen kanssa raskausajan diabetes. Samalla musta tuntui, että kun lähden tällaiseen yritykseen, haluan että se on mahdollisimman "auttava". Mutta kannattaa miettiä asioita omalta kannalta ja kysellä lääkärien mielipiteitä.

Kiitos myös dunbar vastauksestasi!! Mulla tilanne aika samanlainen.. eli sokerit olleet koholla kaikissa raskauksissa (3 kpl) ja tosiaan vuosi sitten diagnosoitiin 2-tyypin diabetes.. Mieheni on sitä mieltä, että ilman muuta ohitus ja olen kyllä vielä toistaiseksi itsekin vähän enemmän sillä kannalla. Kerrothan jatkossakin, miten painosi liikkuu.. Olen erittäin kiinnostunut muutenkin, miltä susta tuntui heti leikkauksen jälkeen ja tällä hetkellä?? Miten syöminen sujuu? Mulla vasta toinen päivä eneilyä ja olen pirteämpi kuin aiemmin (toivottavasti jatkuu näin!!!), sillä olen ERITTÄIN aamu-uninen ihminen, mutta tänään nousin ihan itsestään 6 maissa!!

Paino on laskenut leikkauksen jälkeen kuudessa viikossa 12kg. Eka viikko oli kamala. Nesteet ei menneet oikein alas ja juominen oli tuskaisaa. Sen jälkeen toivuin nopeasti ja ruoka meni tosi hyvin alas. Välillä tuskailin, että laihdunkohan ollenkaan... Viime viikon alussa iski flunssa ja vei ruokahaluni mennessään. Mahalaukku pienentyi alkuperäiseen leikkauksen jälkeiseen kokoonsa. Nestemäiset menee paremmin alas, joten olen sitten juomalla juonut kaloreita:) Smootieita, jugurttia jne. hedelmiä ja kasviksia menee, koska ne sulaa jotenkin paremmin. Pahoinvointiakin on ollut varsinkin aamusta syömisien jälkeen. Mutta uskon, että tämä olotila on vain rajun flunssan jälkitilaa. Meidän lapsetkin oli kipeinä ja ei heillekään ruoka ole maistunut. Flunssa toi mukanaan myös lihaskivut. Mietin jo, että sulaako minulla lihaksetkin ja valittavat mennessään:) Laihtuminen on tuonut minulla ainakin vastustuskyvyn heikkenemisen. Se ei ole kivaa...

No voi.. Kurjaa kun olette sairastelleet. Tosin nyt on liikkeellä kaikenlaista flunssaa, influenssaa ja vatsatautia.. Ja toivon mukaan ei johdu leikkauksesta! Kai niitä muutenkin voi saada; minä ainakin saan.. Olen sairastellut tänä talvena erityisen paljon!! On ollut kovaa flunssaa viikon ajan , flunssaista puolikuntoisuutta viikkoja sekä 4 vkoa kestänyt turistiripuli, mihin liittyi myös hurjaa pahoinvointia.. Meni lopulta ohi antibioottikuurilla! ..eli olen sit vähän niinkuin harjoitellut, jos tuossa samanlaisia oireita =0) No, ei kai. Toivon todella, että kaikki sujuisi hyvin niin sinulla kuin sitten minullakin! Parane pian! Itse ajattelin huomenna uskaltautua vaakaan.. Vaikka huomenna vasta 4. pvä eneilyä, on pakko saada tietää missä mennään!!

Mulla oli ihan samat ajatukset ennen leikkausta kun sulla. Olin ensin sleeven kannalla, mutta mieleni tuntui vaihtuvan jatkuvasti. Päädyin kuitenkin ohitukseen ja syitä oli esim. se, että mulla myös on ollut raskausajan diabetekset kolmessa viimeisessä raskaudessa ja isoäidilläni oli myös paha aikuisiän diabetes komplikaatioinen. Omatkin sokerit alkoivat olla aina hieman yläkantissa. Lääkäri siitä syystä suosittelin nimenomaan ohitusta. Toinen syy oli se, että mietin omaa ylipainohistoriaa ja itseäni ja tulin siihen tulokseen, että haluan, että tämä elämäntapamuutokseni on lopullinen eikä tarvitse sitten muutaman vuoden päästä ihmetellä.

Ohituksesta on nyt kulunut vajaa neljä viikkoa ja olen äärimmäisen tyytyväinen. Alku ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, pieni vuoto yllätti, mutta onneksi oli hyytynyt itsekseen ja olo oli ekat päivät aika hutera. Kivut kuitenkin katosivat tosi nopeasti ja vointini on nyt loistava. Painoa on pudonnut leikkauksen jälkeen sopivasti. Ekalla viikolla hävisi sairaalassa tulleet nesteet ja nyt vajaassa kolmessa viikossa on lähtenyt hieman vaille 6kg. Eivät nämä viikot olet maailman helpoimmat olleet, mutta uskon, että en koskaan kadu leikkaustani. Syömisten ja juomisten opettelu on vaatinut paljon ja edelleenkin mulla menee aivan liian vähän kumpiakin, mutta päivä päivältä mennään kohti parempaa.

Teet sitten ihan kumman vaan ratkaisun, se varmaan on oikea juuri sinulle. Toivotan onnea tulevaan ja voit olla luottavisin mielin. Peijaksessa on ihanat lääkärit ja osastolla ihanat hoitajat, joten mun kokemukseni sairaala-ajasta on ainakin tosi positiivinen.

Kiitos Masumami ihanan rohkaisevasta viestistä!!
Olen tänäänkin joka välissä miettinyt asiaa, vaikka mulla on ihan ruhtinaallisesti vielä aikaa päättää kumpi..? Väkisin vaan on välillä mielessä.. Nyt tuntuu siltä, että on ohitus, vaikka 100% varmasti en tietenkään tiedä kuinka monta kertaa mieli vielä muuttuu ees taas.. Mutta tekstisi rauhoitti kummasti! Eneilen nyt ihan rauhassa ja annan asian hautua: Kyllä se siitä selkenee jossain vaiheessa..

Nyt alkaa minullakin pikkuhiljaa tämän asian miettiminen toden teolla, kun lääkäriaika lähestyy. Minua arveluttaa eniten tuo imeytymisasia. Olen suunnitellut muuttavani ulkomaille kunhan lapset ovat aikuisia, ja nimenomaan alueelle jossa terveydenhuolto ei ole sitä "länsimaista tasoa". Siksi olen ajatellut, että sleeve olisi huolettomampi, ei tarvitsisi miettiä saanko kaikkia ravintoaineita syömästäni ruuasta vai en. Siis imeytyykö tarpeeksi suuri osa vai ei.

Saa nyt sitten nähdä, mitä lääkäri sanoo asiaan ylipäätään ja mahdollisesti leikkausvaihtoehtoihin, minullahan on kyllä kakkostyypin diabetes. Tosin se on sen verran lievä, että epäilen, että ihan painonpudotus riittäisi siihen.

Minä olisin halunnut tuon sleeven juuri tuon imeytymis asian takia
Jännittää jos tulee toinen ongelma läskien tilalle..hampaa,hiukset ja kaikki tippuuu ku vitamiinit ei imeydy enää..no se on sen ajan murhe sitten.

Sokeriasiaan: mulle tehtiin sleeve ja sokerilääkkeet jäivät pois jo sairaalassa ja hyvin on arvot pysyneet(=:

Hienoa.

Itse olen taas ajatellut ohitusta, koska käsittääkseni sleeven jälkeen maha voi venyä herkemmin takaisin vanhoihin mittoihin, Ja itseni tuntien on olemassa riski, että alkaisin taas syödä jossain vaiheessa liikaa ja vääriä ruokia. Sehän näkyy jo jojoilu historiastani.Yritän näin minimoida takaisin lihomisen riskin jos vaikka en olisi tästä "vanhasta elämästä" mitään oppinutkaan.

Ohitus vai pienennys - samaa olen täällä jo pohtinut jonkin aikaa. Aluksi ajattelin, että ilman muuta ohitus, mutta nyt en ole enää aivan varma... Gastro ja lääkäri parin tunnin kuluttua. Siellä selviää lisää...

En halua pelotella ketään, mutta itseni laittoi mietityttämään juuri tuo ravintoaineiden ja vitamiinien imeytymisasia. Luin jostain, että juuri B12-vitamiinin puutoksella on todettu olevan yhteyttä vanhuusiän dementiaan. Äidilläni on vaskulaarinen dementia ja alkavaa alzheimerin tautia... No nyt voisi joku viisastella, että ilman leikkausta tulen tuskin näkemään vanhuusikää...

Jos syö liikaa ja vääriä ruokia jatkuvasti, kiloja tulee ihan varmasti takaisin, oli leikattu tai ei ja kummalla tavalla hyvänsä. Itse haluan elää normaalia elämää, johon kuuluu liikunta, kohtuusyöminen, harvoin herkuttelu, hyvä olo, terveys ja työssä jaksaminen. Utopiaako?

Nyt voisi sanoa, että mun tapauksessani puolen vuoden jono Vaasaan ei ole ollenkaan hassumpi juttu. Tämä asia pitää saada pään sisällä selväksi ennenkuin aletaan leikkelemään...

Aallotar,
asia on juuri päinvastoin. Sleeve tehdään niin, että mahalaukun iso kaarros leikataan pois, ja jäljelle jää vähemmän venyvästä osasta (pienen kaarroksen lähellä oleva) muodostuva "putki". Mahalaukun rakenne. Ohitusleikkauksessa muodostetaan mahalaukun yläosasta pieni pussukka, johon sitten yhdistetään ohutsuolen pää. Venymisriski on lukemani mukaan suurempi juuri ohitusleikkauksen kohdalla, sen takia USAssa on kehitetty erilaisia korjausmenetelmiä venyneille pussukoille (gastric plication, rose jne muistaakseni).

Nämä videot havainnollistavat asiaa hyvin: sleeveleikkaus, RNY ohitusleikkaus.

Kuunsisar,
B12 on ongelmana siksi, että pieni mahalaukku ei tuota riittävästi sisäistä tekijää, joka auttaa B12 imeytymisessä. Asian voi ratkaista pistoksilla tai kielen alle laitettavalla vitamiinitabletilla tai suihkeella.
Imeytymisongelmat olivatkin omalla kohdallani suuri syy, miksi valitsin sleeven. Vaikka laihtuisin vähän hitaammin, ei tarvitse murehtia sitten vanhempana puutostiloja sen enempää kuin tavallisesti.

Kiitti Fisu. On tainnut mennä mulla pullat ja velit sekaisin. Musta alkaa nyt tuntumaan, että luotan täysin kirurgin arvioon. Tehköön mitä haluaa mä lopetan miettimisen. Nehän ne on asiantuntijoita.

Aallotar.. Alan olla samaa mieltä sun kanssa tuosta kirurgin arvioon luottamisesta.. Luulisi, että pyritään kuitenkin tekemään asiakkaalle sopivin ja tuloksellisin (pitkällä tähtäimellä) leikkaus!? Miksi kukaan haluaisi tehdä mielummin leikkauksen, mistä aiheutuisi huomattavasti enemmän haittoja kuin toisesta pienemmästä leikkauksesta???

Mulla työpaikkalääkäri kertoi olleensa luennolla jossa oli kerrottu että lihavimmille tehdään mieluiten se ohitus, ja vähemmän lihaville sleeve. Tulokset näin paremmat.

Eli aika kirjavaa .....

Jokaisen henkilön kohdalla lääkäri arvioi tilanteen, siihen vaikuttaa niin monta tekijää. Sleevellä saa "kaiken" (100% ylipainosta) helpommin pois, kun aloitusBMI ei ole yli 40. Obesityhelpin sleevefoorumilla on kyllä keskustelemassa monta BMI 50-70 aloittanutta, joilla on painonpudotus mennyt mainiosti. Jokatapauksessa (mielestäni) sleeve ei sovi ihmiselle, joka ei osaa tai ei ole koskaan kyennyt pudottamaan painoaan reilusti aiemmin. Sleeve auttaa laihduttamisessa vähentämällä ruokahalua ja rajoittamalla annoskokoja. Muu täytyy tehdä itse. Tosin sama on edessä jokaisen leikkaustyypin kohdalla jossain vaiheessa polkua.

Enkä halua tietenkään sanoa, että sleeve olisi yhtään parempi tai huonompi kuin muut metodit. Jokainen metodi on omanlaisensa, plussine ja miinuksineen ja sopii erilaisille ihmisille. Onneksi on vaihtoehtoja. Minä vain kerron mitä olen itse kuullut, lukenut, opiskellut ja kokenut omasta leikkaustyypistäni.

Kiitos FISU linkeistä, jotka havainnollistivat leikkauksessa tehtävät muutokset.. Niissä tosin sleevessä "näytti" jäävän isompi pussukka vatsalaukkuun ohutsuolen alun lähelle..

Ja vaikka meidät leikattaisi kummalla vaan, niin taitaa silti olla melkoinen muutos entiseen ja kaikilla ruokailun uudestaan opettelu edessä!! Ja kilot lähtee varmaan kummallakin.. Aika näyttää!