Kilottajan tie kohti kevyempää elämää on alkanut

Tässä taas muutama viikko on vierähtänyt ja kaikenlaista on mielessä pyörinyt. Nyt kun tuo leikkauspäivä on tiedossa, niin jonkinasteinen jännitys on jo saapunut. Jännitän kuitenkin ehkä eniten juuri sitä operaatiopäivää ja että siitä sitten herää. Tuttuja on nuo vatsaan tehdyt ilmapumppaukset ja jälkikivut, niitä kipuja en niinkään ajattele.

Mulla on ollut tällä viikolla hiukan sellainen "viimeistä kertaa" meininki, sillä viikonloppuna alkaa elämäni viimeinen ene-pussi kuuri. Niin kuin viimeistä kertaa salmiakkia, saunaolutta jne. Sillä lailla pilke silmäkulmassa ja ihan hyvällä mielellä kuitenkin. Siinä kun vierähtää tovi aikaa ennen kuin jotain kiinteää seuraavan kerran saa laittaa suuhunsa. Eikä tuo saunaolutkaan millään lailla sureta, kun sitä muutenkin tosi harvoin juon.

Ainoa juttu mikä tässä kuurissa tuntuu hiukan ärsyttävältä, on se, että meikkis kun ei voi sietää mitään näitä makeita pussijuomia, niin valikoimassa on vain suolaiset keitot. Keväällä sain ihan tarpeekseni Easy Dietin keitoista, ne on ihan liian suolaisia. Joten taidetään mennä tämä kuuri Nutriletin kana- ja kasvisosastolla. Onneksi on noita smoothieita kanssa tarjolla, ne meikäläisen makumaailma sulattaa.

Mutta kyllähän sen kestää kun tietää, ettei se jatku ikuisuuksiin.

Tsemppiä sinulle viimeiseen eneilyyn. Kyllähän se menee kun tietää, milloin loppuu. Mutta kyllä itsellä oli viimeinen viikko tosi vaikeaa, varmaan johtui siitä kun tiesi että ei enää monta päivää jäljellä. Mutta niinhän se vain meni loppuun asti, merkkiä vaan piti vaihtaa kun tuntui että nutriletin näkeminenkin jo yökötti. Tuo salmiakki se on vaan ihme aine. Sitähän sitä on ikävä eneillessä ja sillä leikkauksen jälkeen piti ensimmäiset dumping-oireetkin kärsiä. Kumma että noiden mansikka- ja suklaapirtelöiden rinnalla ei salmiakin makuista ;D

Niinpä, miksei edes Easy Diet ole salmiakkia ottanut mukaan makumaailmaansa, kun se on sentään suomalaisten kehittämä ja salmiakki on suomalaisten "kansalliskarkki". Vitamiinia ja kaikkea muutakin löytyy salmiakkiversioita, voisi olla yksi tuote täällä laihdustuspuolellakin.

Mielenkiintoista, miten tämä pussittelu vaikuttaa ajankuluun. Tänään justiin mietittiin työkaverin kanssa, että joulu on jo aika lähellä: yhdeksän viikkoa ja jouluviikko on jo silloin menossa. Mihin nämä kuukaudet katosivat kun juurihan sitä elokuussa palasi lomalta töihin.

Sitten se toinen puoli: kun näitä pusseja vetää sen viisi päivässä, niin kyllä vaan tuntuu ihan älyttömän kaukaiselta se operaatiopäivä vaikka sinne ei ole kuin kolmisen viikkoa. Kyllä vaan se ihmismieli tepposia tekee.

Nyt enää parisen viikkoa leikkuriin? Se menee nopeasti

Eipä ole enää montaa päivää jäljellä kun leikkauspäivä koittaa ja vajaa viisi kiloa lähtenyt näiden viimeisten viikkojen pussikuurilla. Eipä voinut enää sitä ohjetta noudattaa (missä siis oli pussien lisäksi mukana vihanneksia ja juureksia), sillä ei oikein meinannut lähteä painoa veke. Nyt vedän sen 4-5 pussia päivässä ja lisäksi 4 proteiiniannosta. Ja protskutkin on 2 annosta raejuustoa ja 2 annosta maitorahkaa: en muita ees kokeile.

Viime viikolla oli se leikkausta edeltävä käynti. Mikä itse asiassa ärsytti mua tosi paljon. Yhdessä paikassa mitataan toisella puntarilla ja yhdessä toisella. Toinen huomioi vaatteiden painon ja toinen ei. Nyt viime viikolla hoitaja sanoi, että "onhan se vähän laskenut". Ja sitten perään, että jos ei laske, niin leikkaus voi peruuntua.

Arvatkaa vain, kuinka monta kertaa tämän lauseen kuulin yhden päivän aikana. Ja jotta asia tulisi vielä selväksi, niin piti ihan viimeiselläkin hetkellä kuulla, että "leikkausaamuna teidät laitetaan puntariin, jos jos paino ei ole laskenut tai on noussut, niin leikkaus voidaan peruuttaa tai siirtää". Ihan niin kuin tässä ei olisi muutenkin jännittämistä, sillä kyllähän tuollainen iso leikkaus jännittää. Nyt sitten saa jännittää leikkauspäivään saakka, että toteutuuko leikkaus. Heidän puntarinsa on eri asia kuin oma puntari, ainakin siltä nyt tuntuu. Hiukan hämmästyttää tuollainen "uhkailu". Luulisin, että jokainen meistä, joka on tälle tielle lähtenyt, niin ei aio lihottaa itseään juuri ennen leikkausta.

Jotta ihan varmaan noita kiloja lähtisi heidän mittapuunsa mukaan tarpeeksi, niin eipä vedetä vihanneksia, eikä juureksia. Proteiinia sen takia, ettei katoaisi lihasmassaa. Pieni raivo päällä ja tietynlainen mielentila, joka antaa voimat mennä loppuun saakka kunnes leikkuripäivä koittaa.

Joten, vähän hiljaiseksi pistää välillä näiden pussien kanssa lotratessa. Mutta eiköhän se siitä.