No nyt tarviin järjen ääntä (kirjoituskin kelpaa..)!

Moikka,

viikko sitten "leijuin" kun sain lähetteen työpaikkalääkäriltä leikkaukseen, ja jo nyt (VIIKKOA myöhemmin) oon ihan et apuaaa, mitä tässä nyt tapahtuu vai tapahtuuko mitään??? Laittokohan se sen oikeesti? Miksei jo jotain kuulu? Ja loputtomasti jotain miettimistä. Sit ehkä kaikkein tyhmin juttu on et kun mun painoindeksi on nyt jotain 40,2, niin nythän mä en voi omasta mielestäni laihduttaa tai suurin piirtein liikkua etten vaan laihdu (hei haloo, huh miltä kuullostaa!), koska sithän oisin laiha (buahahahah) enkä pääsis sinne leikkaukseen...Ei juma, kirjoitettuna tää kuullostaa vielä hullummalta! Samaan aikaan kattelen itteeni peilistä ja nään yhä vastenmielisemmän näköisen läskin, ja pelkään et sellaiseksi jäänkin...huoh!

Kertokaa nyt jotain faktoja, takokaa mun päähän järkeä, jotain!!!!

Satusa

Höphöphöp!
1. Vaikka se lähete on mennyt, sä välttämättä kuule mitään kuukauteen yhtään mistään, joten viikon jälkeen on ihan turha panikoida!
2. Leikkaukseen ei mennä sen vuoksi ettei osata laihduttaa, vaan sen takia ettei se paino pysy poissa. Lääkärit tietää tämän ja ne ei potki sua pois jonosta vaikka laihtuisit. On leikattu pienempiäkin ja mitä pienempi olet leikattaessa, sitä parempi näkyvyys leikkaavalla kirurgilla sun sisuksiin on ja sen helpompaa sen on operoida. Jos oot leikattaessa pienempi niin sun on myös helpompi jatkaa siitä eteenpäin.
3. Et jää.
4. Helpottiko?

Hei HyeeNa,

HELPOTTI

Itse asiassa sun viesti on niin tolkku että jämäytti mun jalat takaisin maahan et älä haihattele nainen ja lopeta tollaset tyhjänpäiväiset miettimiset ja ininät. Joten vielä kerran, auttoi, kiitos.

Mulle muuten nyt kävi niin et sain saakeli sen ajankin jo sinne endokrinon polille! Lääkäri kun laittoi lähetteen 28.1. niin johan posti kiikutti kutsun 4.2. ja menen jo 31.3., että kyllähän lähtikin vauhdilla etenemään. Ehkä kuitenkin ihan maailman paras juttu tähän koko projektiin liittyen on että sain tuossa viikonloppuna tietää hyvön lapsuudenystäväni olleen viime toukokuussa samanlaisessa leikkauksessa, ja sieltä tuli ja tulee ihan täysi tuki Juteltiin pitkään jo puhelimessa, ja nyt mulla on tosi läheinen henkilö jolle voin purkaa oloja ja mietimtöjä, ja se henkilö on itse käynyt tän kaiken jo läpi, vähäks hienoo! Mutta sulle HyeeNa vielä kerran kiitos tsempistä, välillä pienen pieni viesti voi olla se just tärkeä vastaanottajalle

Haha, hienoo että olo helpottui JA että asia lähti noinkin vauhdilla etenemään! Itse odottelin paljon pidempään ekaa endoaikaani, joten 31.3 ei tunnu missään! Mahtavaa että sulla on myös läheinen tuttava joka on käynyt saman lekkauksen läpi, tuut vielä tarviin moneen kertaan sitä vertaistukea! Tsemppiä, tuu taas nariseen tänne jos tarviit tolkkua päähän!

Hei mulle heti tuli nyt mieleen yks juttu...Nyt kun toi endo onkin noin lähellä, niin (arggg, taas mä meen tähän) eikös mun kannata nyt ryhtyä vähän "laskeutumaan" tohon panonpudotuksee??? Vaikka pikkupikku jauhokuurilla? Mä pähkään nyt et jos laitan taulukon jossa aamun lähtöpaino (vaatimattomat 116,2, kg ja sit jo voisin näyttää tuloksia et oon todella sitoutunut...?

Mäpäs soitn sinne endopolille, ja juttelin mukavan naisen (Päivi joku?) kanssa. Tunsin itteni kyllä aika hölmöks, että aikuinen nainen soittelee ja kyselee et voinkos laihduttaa ennen kun tuun sinne

No en ollu tietty eka joka sieltä "tyhmiä" kyselee, ja oli siis todella mukava nainen. Sit kysyi et oonko ollu jossain ryhmässä, no en oo. Sanoi et seuraava ryhmähän alkaa sit vasta syksyllä, ja samalla sekunnilla mun läski minä ajatteli et ai, ei tarviikkaan vielä laihduttaa! No sanoin sen ääneenkin sille Päivilel, kun kerran ajattelin niin...Sit sanoi et äläs nyt luovuta ennenkuin oot aloittanut, jos nyt aloitat ja sujuu tosi hyvin, niin silloin on mahdollisuus myös YKSILÖLLISEEN ohjaukseen!!!! Mä olin ihan et jee jee ja jee, ja nyt sit alko sellanen puserrus että huuuuh

.

.