Laihdutusleikkaus (lihavuusleikk.) - 

Heipsansaa!

6,5viikkoa leikkausaamuun. Sitä odotan innolla, KAUHULLA, ristiriitaisin miettein, vaikka ajatukset sahaa ristiin ja rastiin uskon, että kuitenkin päällimmäisenä on odottava tunnelma positiivisella kannalta.
Pelkään, että teen elämäni virheen, ja mietin et miksei mussa vaan oo tarpeeksi itsekuria. Itsekuria ja tahtoa laihtua normaalipainoiseksi ilman leikkausta, syyllisyyttäkin. Vakuutan aina lähipiirilleni olevan sinut kilojeni kanssa, vaikka oikeasti irvistän peilikuvalleni. En tykkää olla näiden läskieni kanssa, vaikka pärjäänkin (vielä ainakin).

Olen ollut viimeiset lähes 15vuotta lihava, siitä lähtien kun ensimmäisen lapseni sain, sen jälkeen kilot ovat vain kasvaneet raskauksien myötä. Väsymys perheen pyörittämisen jälkeen ei ainakaan lisää jaksamista rehkiä oman painonsa kanssa.

Sitten mietin, että miksi häpeän tätä asiaa? Olen pitänyt laihdutusleikkaukseen menoni täysin itselläni, vain aviomieheni asiasta tietää. Kukaan muu ei, enkä aiokkaan kertoa. Onko muita samanlaisia? jotka eivät halua repostella asiasta julkisesti? En edes itse tiedä miksi häpeän niin lujaa asiaa... Olen kotiäitinä, joten minun ei tarvitse selitellä kotona oloani eikä ruokailuani kellekkään. Suvussani on yksi lihavuusleikattu, ja tunnen kohtalaisesti yhden. En kuitenkaan ole koskaan heidän kanssa syvällisemmin asiasta puhunut.

6,5viikkoa... Se menee tosi nopeasti. Menispä jo aika äkkiä (tai sitten ehkäpä ei kuitenkaan... KÄÄKS)

Nelluska